Onnellinen Henni!

8.joulukuuta

2.Adventti
"Nyt syttyy toinen kynttilä
ja valo laajenee..."

Muistat varmaan, kun ensi kerran tulit Onnivaaraan.Hiukan Ison Kaupungin ulkopuolella näit tienviitan,jossa kyltti vasemmalle kertoi tien johtavan Revonperälle ja oikealle Onnivaaraan.

 

Onnivaarassa olet jo käväissytkin. Nyt on aika käydä Revonperällä.
Revonperälle johtaa mäkinen ja mutkainen tie.Pitkän tovin saat kulkea, ennenkuin ensimmäinen talo näkyy tien varressa.
Siinä talossa, keltaiseksi maalatussa, asuvat Alisa ja Hannes.Kun jatkat matkaasi vielä muutaman mäen ja mutkan,saavut paikkaan,jonne tie päättyy.
Tien päässä on postilaatikkorivi, jossa on kolme postilaatikkoa rinnakkain.Niissä lukee oikealta vasemmalle:Matikka, Koivula ja H.Kärppä. Postilaatikkorivin kohdalta lähtee polku kohti kahta metsän reunassa näkyvää taloa ja pientä mökkiä, jonne kääntyy yhä kapeneva polku.

Mökissä tuoksuu kahvi.Kauniilla liinalla peitetylle pöydälle on katettu kaksi kahvikuppia ja lautasella on pikkuleipiä.Kahvipannu odottelee pannumyssyn alla.
Henni vilkaisee kamarin peiliin ja sipaisee hiussuortuvan otsaltaan.Henni on pukeutunut pitsikauluksiseen leninkiin,parhaimpaansa.Tupa ja kamari on siivottu.Tuli palaa pesässä.Pienessä mökissä on kodikasta.

 

Pappi Hurskainen on tulossa noutamaan Henniä. Itsenäisyyspäivän juhlan jälkeen tapahtui jotaiihmeellistä, kerrassaan odottamatonta.

Juhlan jälkeen pappi Hurskainen tuli tervehtimään Henniä.Hän kysyi onko Henni löytänyt jo kauan sitten kadottamansa kukkaron.
-Se taisi kadota jäljettömiin, kuin maa olisi sen niellyt..siellä Markkasen kaupassa, joulun alla.En vieläkään voi ymmärtää...Henni sopertaa.
Pappi Hurskainen kertoo lehdessä näkemästään ilmoituksesta.Kirppukellarin Arttu on ilmoittanut löytäneensä kukkaron, jonka voi käydä tuntomerkit annettuaan noutamassa Artulta.
-Voisiko, voisikohan se enää löytyä...olla se minun...Henni epäröi..ja miten se siellä Kirppukellarissa...enhän minä siellä ole aikoihin poikennut...

Artun ilmoituksen nähtyään Pappi Hurskainen on kertonut hänelle kuulleensa Hennin kukkaron katoamisesta viime joulun aikoihin Markkasen kaupassa. Arttu puolestaan kertoi löytämänsä kukkaron olleen viime joulun jälkeen Markkasella myymättä jääneiden ja joulukoristeiden joukossa.
Ne kauppias Markkanen kiikutti kirpputorille myytäväksi.
Saattaa hyvinkin olla,että kukkaro on löytänyt omistajansa.
-Kunhan tuntomerkit täsmäävät, painottaa Arttu.
Pappi Hurskainen lupaa noutaa Hennin Revonperältä toisena adventtisunnuntaina kirkonmenojen jälkeen.

Henni näkee Papin jykevän hahmon lähestyvän lumista polkua pitkin mökkiään.Kohta ovelta kuuluu koputus.
-Siunausta taloon!Pappi Hurskainen toivottelee ja astuu pieneen portuaan.
-Kiitos, kiitos!Peremmälle...tervetuloa.Minä kupin kahvia keittelin,maistuisiko hänelle?


Pappi riisuu takkinsa ja astuu Hennin kodikkaaseen,   kahvilta tuoksuvaan tupaan.
-Kyllä, kiitos aina yksi kupponen maisuu.
-Istuu pöytään, on hyvä, Henni kehottaa kohteliaasti.
Pappi Hurskainen istuutuu pöytään ja silmäilee ympärilleen.
-Yksinkö se Henni täällä asustelee nyt?
-Yksinhän minä, Katin kanssa.Yksin...kun se ukko minut yksin jätti...kohta on kaksi vuotta maan povessa maannut.Henni silittää jalkoihinsa kiehnäämään tullutta Kattiaan.
-Pärjään minä..naapurit auttavat, jos apua tarvitsen.
Puutkin talveksi hakkasi, naapurin mies.Ja polun lapioi postilaatikolle samalla kuin omansa.Hyvä minun on,oikein hyvä...

Kahvikupposen verran istuu Pappi Hurskainen jututtamassa Henniä, kiittää sitten ja kertoo Artun odottelevan heitä kirpputorilla.
Pappi auttaa Hennin Volkkariinsa ja niin lähtevät he mutkaisia teitä pitkin kohti Onnivaaraa.

Arttu odottelee Pappi Hurskaista ja Henniä saapuviksi.Sunnuntaisin Kirppukellari on suljettu. Muutama kyläläinen on käynyt nykimässä oven kahvaa, kun on nähnyt valot ja Artun Kirppukellarissa.Arttu on ystävällisesti osoittanut sormellaan "Sunnuntaisin suljettu"-lappua ovessa levitellyt hymyillen käsiään.
Tänään hän on tullut Kontionkulmalta aivan poikkeuksellisesti kylälle.Onhan ihmeitten ihme, jos vuoden kadoksissa ollut kukkaro näin löytää omistajansa.

Pappi Hurskainen ajaa pihalle. Hän pysäköi autonsa lähelle Kirppukellarin alas meneviä portaita, jotta Hennin ei tarvitsisi kovin pitkää matkaa kävellä liukkaalla pihalla.Kylän talonmies ei ole vielä ehtinyt kiertää auraamassa ja hiekottamassa kaikkia paikkoja.

Pappi Hurskainen ja Henni astuvat alas Kirppukellariin.Henniä jännittää. Koko matkan Revonperältä Onnivaaraan hän hermostuneesti höpötteli, ihmetteli ja siunaili tällaista tapahtumaa. Voiko se olla totta...onko tämä vain unta...mitä, jos kukkaro ei olekaan hänen...muistaako hän millainen se on...
Arttu rientää tulijoita vastaan.
-Päivää Hurskainen, päivää Henni! Mitäpä Revonperään?Tällaisissa merkeissä täällä...
Henni ei jännitykseltään saa sanaa suustaan. Pappi Hurskainen istahtaa kirpputorin laiskanlinnaan katsomaan mitä jännittävässä kukkaron tunnistamisessa tapahtuu.

Arttu kehottaa Henniä istumaan kirpputorin keinutuoliin, häipyy takahuoneeseen ja palaa hetken kuluttua paperipussi kädessään.
-No, Henni, muistatkos millainen se sinun kukkarosi oli...se, jonka kadotit Markkaselle..osaatkos siitä jotain kertoa?

Hennin posket punottavat, suuta kuivaa ja sydän hakkaa rinnassa
-Voi, voi...niin kauan siitä on.. Juho ne rahat minulle antoi, vähän säästöjään..jo sairastellessaan...sanoi, että pahan päivän varalle tai jos itselleni jotain mielihyväksi haluaisin...paha päivä siitä tulikin,kun kukkaron kadotin.Niin olin ajatellut ostaa kauniin joulukoristeen itselleni..Markkaselta...antoihan se Markkanen minulle sen koristeen..velaksi antoi.. sanoin että tulen maksamaan,kun kukkaro löytyy...kauppaan mennessä se vielä oli tallella, mutta sitten katosi,katosi jäljettömiin...Henni muistelee.
-Muistatkos,Henni millainen se sinun kukkarosi oli?kysyy Arttu ystävällisesti yrittäen puheellaan rauhoittaa Henniä .
-Vanha kukkaro...helmiä siinä taisi olla...vetoketjulla sen suljin, etteivät putoaisi setelit..niitä taisi olla aika monta minulla...sinne käärin ne sisäkkäin...nippuun laiton,sen muistan...vähän aprikoin uskallanko niin paljon mukanani kantaa...otin kuitenkin ja niin vain kävi...ikävästi.Henni keinuttelee kiivaasti Kirppukellarin keinutuolissa.
Arttu avaa paperipussin ja ottaa kukkaron esiin.Tuntomerkit täsmäävät,vanha nainen muistaa riittävän hyvin.
-Tuo se on,minun kukkaroni,tuo helmikukkaro... Keinutuoli lakkaa hetkessä kiikkumasta ja Henni hypähtää pystyyn, menee Artun luo ja katsoo lähempää.
-On se,Juhon mamman vanha... Hennin ääni sortuu ja vedet nousevat silmiin.Pappi Hurskainen nousee laiskanlinnasta,tulee Hennin luo,kietoo käsivartensa hänen olkapäittensä ympäri ja puhuu hänelle lempeästi.
-Hsss Henni, kaikki hyvin.Hsss, kaikki hyvin.
Arttu ojentaa kukkaron Hennille.Tämä painaa sen rintaansa vasten ja sanoo:
-Luojalle kiitos! Kiitos!Hän avaa kukkaron vetoketjun ja kurkistaa kukkaroon.Siellä ne ovat setelit samalla tavalla nipussa kuin hän ne sinne laittoi.Hymy nousee Hennin huulille, helpottunut hymy.
Sitten hän yhtäkkiä muistaa:
-Markkanen! Menen heti maksamaan velkani.Henni kävelee ovelle päin.
-No,no, Henni, ei niin kiirettä. Ehdit arkenakin.Kun kylällä käyt,kauppareissulla,sanoo Pappi Hurskainen
Vien sinut nyt Revonperälle.

Henni kiittelee Arttua ja pappi Hurskaista.Papin auton nokka kääntyy kohti Revonperää.
Kukkaro on löytänyt omistajansa ja onnellinen omistaja kukkaronsa.

Henni istuu tuvan pöydän ääressä ja katselee kukkaroaan.Hän on onnellinen ja liikuttunut. Sitten hän nousee ja vie kukkaron kamarin lipaston laatikkoon.Hän asettaa sen laatikon pohjalle,silittää sitä hellästi ja asettelee nenäliinpinon sen päälle, sievän pitsireunaisen nenäliinapinon.Ja päällimmäiseksi pitsikäsineet,itse valmistetut,hänen ja Juhon vihkiäistilaisuuteen kauan sitten.

Henni palaa tupaan.Adventtikynttilä on sytyttämättä. Toinen adventtikynttilä.Henni sytyttää kynttilät ja jää katsomaan kahta kirkasta liekkiä, jotka valaisevat kauniisti pienen tuvan.Tuli rätisee pesässä.Katti hyppää Hennin syliin.Henni silittää sen pehmeää selkää.Katti kehrää tytyväisenä emäntänsä sylissä.
-Kiitos hyvistä ihmisistä...kuiskaa Henni ja pyyhkäisee kyynelen silmäkulmastaan.

*******************************************

PUUHAVINKKI

Tänään on hyvä aika ajatella ystävällisyyttä ja auttamista.Voit miettiä ketä sinä voit auttaa,kenelle tarjota apuasi.Se voi olla joku oman perheesi jäsen,naapurisi,vanhus,kaveri tai vaikkapa aivan vieras ihminen.

Joulun alla järjestetään erilaisia keräyksiä, joiden avulla autetaan sellaisia ihmisiä, joiden elämä ei ole niin hyvin kuin meillä.
Keräykseen voi lahjoittaa rahaa, vaatteita, ruokaa,
leluja ja kirjoja.

Miettikääpä perheessänne yhdessä,miten te voisitte olla avuksi jollekulle apua tarvitsevalle.
Kirjoita lista asioista ja valitse sitten jokin tai joitakin kirjoittamistasi ja toteuta ne.

Tiedätkö, parasta tuossa on se, että aivan varmasti
******************************************
siitä tulee hyvä mieli!
******************