2. joulukuuta

Puutarhuri Touko Päiväläinen on varhain hereillä. Hän lokoilee vielä vuoteellaan ja katsoo vinttihuoneen ikkunaa, joka on yön tunteina saanut kulmiinsa kauniit jääkukat.
Päiväläinen nauttii aamun hiljaisista hetkistä. Siitä, kun hän yksin on valveilla vielä äänettömässä talossa vain Floora-kissan kiehnätessä jaloissa maukumassa maitotilkkaa. Siitä, kun hän flanellipyjamassaan hiipii varovasti tyttöjen kamarin ohi alakertaan laittamaan puuron tulelle. Ja siitä, kun hän puuron liedellä hautuessa suorittaa joka-aamuisen voimistelutuokionsa viileällä verannalla.

 

Taimi-rouva kääntää kylkeään vuoteessa, josta Päiväläinen on juuri noussut. Päiväläinen kohentaa rouvan peittoa ja silittää hiljaa tämän peiton alla kohoavaa jo isoksi kasvanutta vatsaa. Vauva, se kauan odotettu, syntyy pian! Päiväläisen silmäkulmaan pyrkii kyynel. Ilon kyynel. Vielä kerran, vuosien jälkeen, perhettä siunataan uudella tulokkaalla. Niin Päiväläinen ja Taimi-rouva haluavat ajatella ja uskoa. Myös tytöt odottavat innolla pikkusiskoa - tai veljeä. Veljeä - kyllä, vaikka siskokin olisi yhtä tervetullut.

Vuosien saatossa Päiväläisen perheeseen syntyi vain tyttövauvoja. Heistä jokaisesta isä-Touko ja äiti-Taimi ovat onnellisia. He halusivat antaa kaikille tytöilleen kukkien nimet. Ihan vain sen vuoksi ja siitä ilosta, että rakastavat työtään kukkien parissa.
Esikoinen, ensimmäinen tytär, sai pappi Hurskaisen kastamana nimen Iiris-Esikko, toinen Ulpu-Orvokki, kolmas Vuokko-Vanamo, neljäs Kielo-Kanerva, viides Ruusu-Talvikki ja kuudes Lilja-Lemmikki. Nyt Päiväläisen perheessä odotetaan jännityksellä vieläkö tyttökatras kasvaa. Muutaman viikon kuluttua lapsen on määrä tulla maailmaan.

Puuro on hautunut valmiiksi, kun Päiväläinen voimistelutuokionsa jälkeen palaa keittiöön. Vesipannu kiehuu liedellä. Tuore leipä odottaa liinan alla leipäkorissa.Aamiainen on valmis Päiväläisen pienessä kodikkaassa keittiössä. Suuri pöytä täyttää lähes koko keittiön. Sen ympärillä on kahdeksan tuolia, kaikki erilaisia ja eri värisiä.
Päiväläiset ovat uskollisia kylän kirpputorin asiakkaita.
Tuon tuostakin, kun tarvetta ilmenee, joku tyttäristä saa tehtäväkseen käydä katsomassa löytyisikö sieltä perheen kukkarolle sopivaa hankittavaa. Kaikki kahdeksan tuolia ovat kirpputorilöytöjä. Ne on hankittu sitä mukaa, kun perhe on kasvanut.
Kirpputoriostosten pienet viat eivät ole haitaksi. Isä-Touko korjaa, kunnostaa ja maalaa kaiken käyttökelpoiseksi pienessä pihaverstaassaan.

Yläkerran portaista kuuluu askelia. Taimi-äiti on herännyt. Alakertaan tullessaan hän kurkistaa tyttöjen kamariin. Lilja-Lemmikki istuu vuoteellaan kiharainen tukka pörröllään silmiään hieroen. Unisella äänellään hän sopertaa: -Tule, äiti...
Äiti menee vuoteen ääreen, kumartuu silittämään lapsen silkkisiä hiuksia ja suikkaa suukon poskelle.
Lilja-Lemmikki nousee vuoteesta, ottaa unikaverin kainaloonsa ja tarttuu äitiä kädestä. Yhdessä he lähtevät hiljaa huoneesta.

Pian keittiöön pyrähtää iloinen ja puhelias tyttökatras, joka hiljenee pöytään istuuduttuaan. Isä-Touko pitää jämäkästi, mutta lempeästi kiinni hyvistä pöytätavoista. Sellaisiin kuuluu rauhallinen ja asiallinen pöytäkeskustelu ääntä korottamatta.
Päiväläisillä on tapana lausua ruokarukous ennen ateriaa.
- Siunaa Taivaan Isä ruokamme. Ole tänä päivänä luonamme, amen, lausuu Taimi- äiti, joka istuu pöydän toisessa päässä isää vastapäätä.
Puurokattila on nostettu keskelle pöytää. Maito, raikas ja tuore, on kauniissa vanhassa sinikukkaisessa kannussa. Mummon perintökannussa.
Iiris-Esikko kauhoo puuroa kattilasta kullekin vuorollaan. Aamiaisen aikana keskustellaan tulevan päivän asioista.

Edessä on työntäyteinen päivä. Joulukukkamarkkinat. Kylän väki käy ostamassa joulukukkia, kransseja, asetelmia ja kynttilöitä.
Perheen isot tytöt, Iiris- Esikko, Ulpu-Orvokki ja Vuokko -Vanamo ovat itse valaneet kauniita kasvein koristeltuja kynttilöitä verstaan yhteydessä olevassa pienessä kynttiläpajassa. Kynttilät menevät markkinapäivänä kuin kuumille kiville aina viimeistä kynttilää myöten. 
Kielo-Kanerva ja Ruusu-Talvikki ovat Taimi-äidin opissa kehittyneet taitaviksi kauniiden ovikranssien ja kuivakukka-asetelmien valmistajiksi. Ovikransseja näkyykin ripustetun lähes jokaisen kyläläisen jouluoveen.

Kasvihuoneen tuoksu ja värit saavat kyläläiset viipymään ostoksillaan ja ihastelemaan ympärillään olevaa värikästä, uskomattoman kaunista kukkamerta.
Puutarhuri Päiväläinen ja Taimi-rouva käärivät kukkapaketin toisensa jälkeen tyytyväisten asiakkaiden mukaan kotiin vietäväksi.

Kun kasvihuoneella koittaa hiljaisempi hetki, lähtee Päiväläinen pienellä kuorma-autollaan viemään tilatut kukat vanhainkoti
Onnenkukkulaan Hellänmäelle.
Päiväläisen vakituinen apuri reissuilla on Vuokko-Vanamo, joka haaveilee puutarhurin urasta. Vuokko-Vanamo on ahkera, riuska ja monitaitoinen tyttö. Kun aika koittaa, on edessä hakeutuminen puutarhurin oppiin.
Onnenkukkulalle tilataan joka vuosi laatikoittain punaisia joulutähtiä ilahduttamaan vanhuksia ja heidän hoitajiaan.
Punaiset kukat pöydillä, elävät kynttilät ja kuusen valot luovat eloa, iloa ja piristystä vanhainkodin rauhalliseen tunnelmaan.
Päiväläiselle ja Vuokko-Vanamolle Onnenkukkulalla käynti on eräs joulun ajan kohokohdista.

Ilta hämärtää, kun Päiväläisen pieni kuorma-auto kaartaa Puutarha-kujaa pitkin takaisin pihalle. Koivikkokujan ja Puutarhakujan kulmauksessa auton valokiilaan osuu hahmo, joka kukkapaketti kädessään on menossa kohti Raikurantaa. Pieni käsi nousee tervehtimään Päiväläistä ja Vuokko-Vanamoa. Kuuluvaisen Emmihän se siinä! Kukkaostoksilta tulossa.
Päiväläinen ja Vuokko-Vanamo nostavat kättään ja vilkuttavat Emmille. Auto kääntyy Puutarhakujalle ja Emmi jää hämärään.

Puutarhan piha on hiljentynyt. Kasvihuoneet valaisevat pihapiirin. Kuorma-auto kaartaa verstaan viereen. Päiväläinen ja Vuokko-Vanamo kantavat kukista tyhjentyneet laatikot kasvihuoneen eteisvarastoon.
Päiväläinen katselee tyytyväisenä kasvihuoneen osin tyhjentyneitä kukkalavoja. Ahkeruus on tullut palkituksi. Ilon, onnen ja kiitollisuuden tunne valtaavat hänen mielensä.
- Taidan olla onnellinen mies, hän mutisee itsekseen, kohottaa katseensa kohti tähtitaivasta ja sanoo hiljaa - Kiitos...

***************************************************************

Pieni hahmo Koivikkokujalla on ehtinyt kotipihalle.
Emmi, Emmi Kuuluvainen. Raikurannan Kuuluvaisten tytär. Kukkapaketti keikkuu hauskasti tyttösen kädessä reippaiden askelien tahdissa.
Pihatien päässä Emmi kurkistaa postilaatikkoon ja toivoo... Ei, ei vieläkään... Ehkä sitten huomenna, Emmi huokaa ja kipaisee juosten loppumatkan pihatietä portaille asti. Hän kipuaa rappuset, ne viisi, hypäten edelliseltä seuraavalle, avaa verannan oven ja pamauttaa sen perässään kiinni... tarpeettoman kuuluvasti .

***************************************************************

Puuhavinkki.

Leikkaa valkoisesta paperista, mieluimmin silkkipaperista, lumihiutaleita ja liimaa ikkunaan.Saat huoneeseen kauniin talvisen jää-lumikukkaikkunan.
Nelikulmainen, tasasivuinen paperi taitetaan kolmioksi ja taas kolmioksi ja vielä vaikkapa kolmannen kerran kolmioksi.Mitä useamman kerran taittelet paperin sitä koristeellisempi lumihiutale siitä syntyy.
Leikkaa sitten jokaiselle sivulle pieniä erimuotoisia lovia. Varo leikkaamasta paperia kokonaan poikki.
Kun avaat paperin, on siihen muodostunut kauniita kuvioita.

Helposti saat valmiita lumikukkia, jos ostat kaupasta pieniä kauniita kakkupapereiden näköisiä kahvikupin aluspapereita. Niillä voit sellaisenaan koristella ikkunoita.

Tässä pientä valmista kupinaluspaperia on käytetty itse valmistetussa joulukalenterissa.

Hauskoja askarteluhetkiä sinulle!