Jouluaatto Onnivaarassa

                    

24. joulukuuta

On jouluaatto. Onnivaaran kylä herää hienoiseen lumisateeseen.Pyry yltyy päivän mittaan ja tyyntyy iltaa kohden. Maa saa aattoillaksi pehmeän, kauniin lumivaipan.

Onnivaarassa joulun valmistelut ovat lopuillaan.
Joulu saa tulla!

Kylän raitti on hiljentynyt.Kauppias Markkanen on sulkenut kauppansa oven joulun pyhiksi. Oveen hän on kiinnittänyt lapun: Hyvää joulua kaikille asiakkailleni ja Onnellista uutta vuotta!
Kyläläiset ovat saaneet kinkkunsa, makkaransa, riisinsä ja hedelmänsä. Nyt on Markkasen joululoman aika!
Kaupan pihapiirin keskellä seisova komea kuusi valaisee lähitienoon. Pehmeää lunta on pyryttänyt sen oksille.

Puustisen Leipomon ikkunaa koristavat rouvan itse leipomat, taidokkaasti koristelemat piparit ja hieno piparkakkutalo.Sen pihassa kasvaa piparikuusia ja juoksee pipariporoja. Koko komeus on kuorrutettu valkoisella tomusokerilla. Se on kuin kaunis talvinen maisema.
Piparikilpailuun osallistuneiden lasten ehdotukset ovat esillä ikkunan etureunassa. Kilpailun voittajan, Luukas Hurskaisen, papin pojan, Suomi-pipari komeilee keskellä ikkunaa. Luukas on usein koulumatkallaan poikennut ihastelemaan leipomon ikkunaa. Kun hän kasvaa isoksi, niin hänestäkin voisi tulla leipuri, hän ajattelee. Piparikilpailun voitto taisi innostaa koulupoikaa!

Pienen Lelupuodin ikkuna on houkutellut kylän lapsia päivittäin ihastelemaan leluja. Vanhat nuket ja nallet istuvat rinnakkain isolla tyynyllä. Hieno keinuhevonen seisoo ylväänä katsellen ikkunan takana kurkistelijoita. Suuri, komea nukketalo asukkaineen ja kalusteineen saa pikku tytöt ihastuksiin! Ikkunassa seisoo myös puuhevonen, jota Matleena ei saa mielestään.
Sellainen hänellä oli lapsena. Miten on mahdollista, että samanlainen seisoo nyt Onnivaaran Pienen Lelupuodin ikkunassa?Matleena ei saa ajatusta mielestään.

Kirppukellarin Artulla on ollut paljon puuhaa joulun alla. Hän on paketoinut ja vienyt kasapäin lahjoja  syrjäkylien perheisiin. Paketointitalkoissa oli apuna reipas joukko koululaisia. Posti- Pyry ja Markkasen Immu kantoivat painavat paketit Artun autoon. Arttu huristeli autollaan iltamyöhään asti jakamassa paketteja kylän eri kolkkiin.

Pienen Lelupuodin Niilo poikkesi eräänä päivänä Kirppukellariin tuomaan paketin. Se ei ollutkaan tarkoitettu perheisiin vietäväksi, vaan Matleenalle.
Niilo kertoi Artulle kuulleensa kauppias Markkaselta Matleenan käynnistä kaupan varastolla ja tämän hämmästyksestä nähtyään puuhevosen varaston hyllyllä.
Niilo pyysi Arttua viemään paketin Matleenalle. Paketin naruun oli kiinnitetty kirjekuori, johon oli kírjoitettu Matleenan nimi. Vasta jouluna Matleena saisi avata paketin.

Hellänmäen Onnenkukkulalla mummot ja vaarit ovat sonnustautuneet parhaimpiinsa. He istuvat katetun joulupöydän ääressä. Hoivakodin iloinen väki tarjoilee
jouluateriaa asukkaille. Iloinen rupattelu täyttää Onnenkukkulan ruokasalin.
Illan suussa on Onnenkukkulan jouluaaton kohokohta. Pappi Hurskainen tulee pitämään jouluhartauden ja laulattamaan kanttori Kuuluvaisen kanssa joululauluja. Pappi Hurskaisella ja kanttori Kuuluvaisella on kiirettä jouluna. Hartaustilaisuuksia on pitkin kylää, sen perukoilla asti. Pappi ja kanttori ovat odotettuja vieraita. Mielellään he käyvät syrjäkylillä tapaamassa Onnivaaran asukkaita.
Kirkon aattohartauden jälkeen on vuorossa Onnenkukkulalla käynti.
Siellä heitä parhaimpiinsa sonnustautuneet asukkaat jo odottavatkin!

Kylän Tallin Senni ja vanha-Paulus valmistautuvat jouluaaton hartauteen kirkolle. Tallin työt on hoidettu. Hevoset ovat saaneet joulukauransa ja porkkanansa.
Talli on puhdas ja siisti. Pienet lyhdyt valaisevat pilttuiden välissä olevaa käytävää. Tänään Matleenalla on vapaapäivä. Paulus ja Senni ovat hoitaneet jouluaaton tallityöt.
Virvatuli ja varsavauva voivat hyvin. Pikkuinen kasvaa kohisten. Nimeä sille ei ole vielä annettu.
Matleena on saanut luvan päättää varsan nimen.
Kaaleppi-ori hörähtelee pilttuussaan. Se taitaa tietää, että jouluaamuna on tiedossa rekiretki joulukirkkoon.
Tallin pienistä ruutuikkunoista siivilöityy himmeä valo pihan lumihankeen. Joulurauha vallitsee Kylän Tallilla.

Päiväläisen perhe on kokoontunut pikkuveljen kehdon ympärille. Vauva nukkuu. Tutti heiluu vauvan suussa lutkutuksen tahdissa. Suloinen pieni poika! Sisaret silittävät pikkuveljen pientä kättä, ihmettelevät sen pikkuisia sormia.
- Isä, onko pojannimistä kukkaa olemassa?, kysyy Lilja-Lemmikki. Touko Päiväläinen ei heti vastaa. Hän miettii. Vaikka puutarhuri onkin, eivät kaikki maailman kukkien nimet ole hänen tiedossaan.
- Enpä osaa äkkiseltään sanoa... kasvien nimistä jokin sopii kyllä pojankin nimeksi...hmm, Kuisma muistuu nyt mieleeni... isä Päiväläinen puhelee.
Muu perhe ei juuri nyt ole kiinnostunut nimen pohtimisesta. Vauvassa on niin paljon ihmettelemistä ja ihastelemista.
Jouluaatto-iltana, kun Päiväläisen tyttökatras on jo hauskan illan päätteeksi vetäytynyt makuukamariinsa ihastelemaan joululahjojaan, Touko Päiväläinen koppaa Taimin kainaloonsa ja kertoo illasta, jolloin hän näki tähdenlennon ja toivoi. Toivoi ja kiitti.
Nyt se toive on toteutunut. Jouluvauva, pieni poika, on syntynyt Päiväläisen perheeseen. On kiitoksen aika!

Kontionkulman joulupukki on vieraillut Arttu Saapungin kodissa. Matleena ihmettelee saamaansa isoa, painavaa joululahjaa, johon on kiinnitetty hänen nimellään varustettu kirjekuori.
- Avaa nyt, kehottaa Arttu... ensin se kuori...
Matleena irrottaa kuoren narusta ja avaa sen. Hän vetää kuoresta kirjeen ja lukee:
"Matleena hyvä! Terveisiä Lapista! Kuulin Niilolta,että olit hämmästellyt Markkasella puuhevosta. Sellainen samanlainen sinulla oli kuulemani mukaan ollut lapsena. Minä sen olin tehnyt. Niitä vieläkin teen, tosin enää vain muutamia silloin tällöin. Kädet eivät enää ole näppärät ja näkö on heikentynyt. Sinulle valmistin yhden. Saat sen joululahjaksi minulta, Lapin Ukolta.
Tunsin ukkisi kauan sitten. Kavereita olimme. Entisiä naapureita. Ukki sen hevosen sinulle toi. Kuulin, että muistelit naapuriltasi sen saaneesi. Ukkisi naapurilta, niin se oli.
Toivottavasti hevosesta on sinulle paljon iloa! Terveisiä Lapista sinne Onnivaaraan ja Hyvää Joulua!" Lapin Ukko

Matleena haukkoo henkeään. Puuhevonen, sellainenko paketissa on! Matleenan kädet saavat vauhtia, kun hän repii paperin  hevosen päältä. Heppa, samanlainen, aivan samanlainen kuin silloin lapsena! Matleena riemuitsee, tytön posket punoittavat ja silmät loistavat ilosta. Hän puristaa puuhevosta rintaansa vasten, puristaa kovasti.
- Löysit kotiin, hän kuiskaa sen korvaan, löysit minut...heppaseni...

Koivikkokuja 5. Kuuluvainen Kauko, Raisa ja Emmi L.L.T. lukee postilaatikossa. Laatikkoon sujahtaa kirje. Kirjeen tuoja häviää nopeasti jouluaaton iltahämärään. Vain askelten jäljet jäävät lumihankeen kertomaan laatikolla kävijästä.
- Muistiko kukaan käydä postilaatikolla tänään?, kysyy isä-Kauko, kun perhe on lopettanut jouluateriansa. Mummi ja ukki on haettu Onnenkukkulalta viettämään joulua Koivikkokujalle. He kiittelevät kylläisinä Raisa-tytärtään maukkaasta jouluateriasta.
- Minä en vilkaissut postilaatikkoon, sanoo äiti, joka oli pikaisesti käynyt Kylän Sanomien toimituksessa laittamassa Päiväläisen vauvauutisen ilmoituskuntoon.
- Emmi, oletko kurkistanut tänään postilaatikoon?, kysyy isä uudestaan. Emmi on hiljainen, hän istuu ajatuksissaan verannan sohvalla. Mieli askaroi joulupukin kirjeessä, niissä kissanpennuissa.
- En, isä, en ole kurkistanut, Emmi sanoo tuskin kuuluvalla äänellä.
- Kipaise, ole kiltti, isä pyytää.

Emmi vetää saappaat jalkaansa ja takin niskaansa.
Ulkona on kylmä, pakkasyö tulossa. Emmi katselee taivaalle. Tähdetkin ovat jo syttyneet taivaankannelle.
Emmi ihmettelee tuoreita jalanjälkiä, jotka johtavat pihasaunalle ja takaisin, suoraan postilaatikolle. Kuka on liikkunut pihalla? Postilaatikolla on joku sittenkin käynyt tänään. Isä ei tainnut vain muistaa.
Emmi kietoo takin tiukasti ympärilleen ja pinkaisee portille. Hän nostaa postilaatikon kannen, mutta ei näe siellä mitään. Kädellä on vielä koitettava. Käsi osuu kuoreen, kirjekuoreen. Emmi nostaa sen laatikosta. Hämärän pihavalon loisteessa hän näkee, että kuoren päällä ei lue mitään.

Emmi palaa sisälle, riisuu ja vie kuoren isälle.
- Ei mitään...tai tällainen kuori vain..ei edes nimeä.
Isä ottaa kuoren, avaa sen ja kutsuu Emmin luokseen. Kuoressa on kaksi valokuvaa, kissanpentujen, niiden samojen, mustan ja harmaan, niiden, joita Emmi oli toivonut joululahjaksi.
Emmi on hölmistynyt. Miksi kuori on tullut postilaatikkoon? Miksi...miksi kissanpentujen kuvat ovat kuoressa? Joulupukki ei varmaan voi toteuttaa tällaisia toiveita...Ajatukset pyörivät sekavina Emmin mielessä.
- Emmi, täällä on myös kirje. Luetaanpa se. Ja isä lukee:

- Hyvää joulua Emmi! Olemme odottaneet luoksesi pääsyä. Miau! Me molemmat. Tule hakemaan, haluamme lämpimään. Miauu! Tule pihasaunan eteiseen, olemme siellä, penkillä olevassa kopassa. Miau! Tule pian!

Emmi saa jalat alleen. Nyt saa takki jäädä, vain saapppat sujahtavat jalkaan. Emmi pinkaisee pihan poikki saunalle niin, että lumi pöllyää. Hän tempaisee saunan oven auki, siristelee silmiään hämärässä ja huomaa sitten saunan eteisen penkillä korin, jossa on kansi päällä. Emmiä jännittää! Ovatko kisut tuossa korissa? Emmi avaa varovasti korin kannen.- Miau, miau,kuuluu korista. Peiton sisällä lämpimässä on kaksi kissanpentua, musta ja harmaa. Ne alkavat kömpiä korin reunaa vasten ylös peiton seasta.
- Oih, voih, huokailee Emmi...kisut..joulupukki, kiitos...Emmi ei tiedä mitä sanoisi. Hän on niin hämmästynyt, iloinen ja innoissaan.

Isä on ilmestynyt saunan ovelle lyhty kädessään. Hän auttaa Emmiä kantamaan korin sisälle.
Äiti, mummi ja ukki tulevat ihastelemaan kissanpentuja. Ne kömpivät korista, pääsevät Emmin syliin ja sitten lattialle ihmettelemään uutta kotiaan.
Sinä jouluna Emmin muut joululahjat jäivät vähemmälle huomiolle. Kissanpennut valtasivat hänen sydämensä, sylinsä - ja sänkynsä.

Onnellinen Emmi nukkuu jouluyön untaan kissanpennut vuoteensa jalkopäässä. Emmi havahtuu unestaan, kun tuntee kisun karhean kielen kämmenellään. Hän hymyilee ja nukahtaa pian uudestaan.
Koivikkokujan Emmi Liina Lotta Tuulevin huoneesta kuuluu tasainen tuhina. Onnellista untaan, poski pielusta vasten nukkuvan Emmi-tyttösen unituhina ja kahden suloisen kissanpennun kevyt kehrääminen.

********************************************

KAIKKI ONNIVAARAN ASUKKAAT TOIVOTTAVAT SINULLE ONNELLISTA JA RAUHALLISTA JOULUA JA HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014!


*******************************************

Tiedätkö, Emmin ja Onnivaaran tarina tulee jatkumaan.
Moni asia jäi näissä kertomuksissa arvailujen varaan:
Kirppukellarista kuuluneet salaperäiset askeleet, Päiväläisen vauvan ja Virvatulen varsan nimet, Emmin kissanpentujen arvoitus...
Niiden lisäksi monta muuta uutta tarinaa on Onnivaarasta kerrottavana.

Luulenpa, että niistä Onnivaaran tapahtumista syntyy kirja.
Kerron kyllä, kun sellainen on tulossa. Odotahan vain!

Kiitos Sinulle! Tavataan!

********************************************************