9.joulukuuta
Kanttori Kauko Kuuluvainen,Kauko Armas, kuten hänen vaimonsa mieluusti häntä koko nimellä kutsuu, pyöräilee takin helmat heiluen aamuhämärissä kohti Onnivaaran kylän koulua.
Kanttori Kuuluvainen toimii paitsi kylän kanttorina myös koulun laulunopettajana.Sunnuntaisin hän soittaa urkuja kirkonmenoissa ja johtaa kuuluvalla, komealla äänellään virrenveisuuta kirkon urkuparvelta. Arkisin hän laulattaa lapsia koulussa.
Kanttori Kuuluvainen rakastaa laulamista. Hän laulaa melkein aina ja missä vain. Ainakin hyräilee. Laulun lahjan hän kertoo perineensä mummoltaan, joka lauloi kuin "taivaan lintunen", kuten kanttori sen mielellään ilmaisee.Lauloipa mummo itkuvirsiäkin ja itse niitä sepitteli.
Lapsesta asti kanttorin kodissa on laulettu ja lauletaan edelleen.Eikä vain lauleta, vaan myös soitetaan. Jos kuljet Kuuluvaisten pihan lähettyvillä, voit kuulla joko kanttorin itsensä tai Emmin laulavan tai soittavan.Tai sitten heidän molempien yhdessä.
Isä Kuuluvainen soittaa pianoa ja selloa ja opettaa Emmille viulun soiton alkeita.
Raisa Rastas-Kuuluvainen, rouva Kuuluvainen, Emmin äiti, sen sijaan että soittaisi tai laulaisi on kiinnostunut kirjoista, lukemisesta, kirjoittamisesta ja lausumisesta. Jo työnsä vuoksi Onnivaaran Sanomien toimittajana hänen kiinnostuksensa, oikeammin intohimonsa, kohdistuu teksteihin, luettuun,kirjoitettuun ja puhuttuun.
Kauko Kuuluvainen polkee vauhdikkaasti sohjoista Koulupolkua pitkin. Yöllä on lauhtunut ja keli on käynyt kosteaksi. Loska lentää, mutta se ei kanttoria haittaa. Kanttori on kylän toinen läpi vuoden, säällä kuin säällä urheasti pyöräilevä asukas. Toinen urhoollinen on posti-Pyry. Kun pyörässä on hyvät piikit talvikelille ja vaatetus on säänmukainen, ei tuuli, tuisku, pakkanen tai pyry haittaa näitä kulkijoita.
Koulun piha on tyhjä. Kello on jo soinut, kun kanttori kurvaa pihalle ja asettaa pyöränsä, kuten aina, suuren kuusen alle nojalleen.Hän ottaa salkkunsa pyörän sarvesta ja lähtee puolijuoksua kohti koulun ovea. Mennessään hän jo availee takkinsa nappeja ja työntää kaulaliinan taskuunsa.
Kanttori on viime tipan mies, se on totuuden nimissä kerrottava. Kaikin puolin kelpo, kunnollinen ja hyvä mies, mutta lähes aina pikkiriikkisen myöhässä sieltä minne on menossa. Kirkonmenoista hän ei koskaan myöhästy, siitä hän pitää visusti huolen.
Perhe ja koululaiset tietävät Kuuluvaisen pikku pulman ja ovat siihen vuosien varrella tottuneet.
Luokassa tiedetään, että kohta, oven avautuessa, kanttori astuu puuskuttaen sisään, heittää salkkunsa opettajan pöydälle ja istahtaa suoraan luokkahuoneen nurkassa olevan harmoonin ääreen.
Niin tapahtuu tänäkin aamuna kuten niin monena aamuna aikaisemmin.
-Jaaha, huomenta oppilaat!Lauletaanpa aamulauluksi harjoituksen vuoksi Heinillä härkien...näitähän me tänään joulujuhlia varten harjoittelemme, vanhoja kauniita joululauluja..
Sitten hän avaa rakkaan, lapsuuden aikaisen
joululauluvihkonsa ja alkaa ponnekkaasti pumpata harmonin polkimia.
Lapset laulavat, kanttori säestää ja joulukuinen koulupäivä on aamuhämärissä päässyt käyntiin kauniin joululaulun sävelin.
-Hyvä, johan tuo alkaa sujua, kanttori kehuu oppilaita.Katsotaanpa niitä muitakin...mitäs me olimmekaan siellä joulujuhlassa ajatelleet laulaa...kuka muistaa?
-Joulupuu on rakennettu,kuuluu luokasta..ja kuvaelmassa Enkeli taivaan ja Jouluyö, juhlayö...
- Niinpä niin, niinhän se oli...kuvaelmaa harjoittelemme myöhemmin..tänään harjoittelemme sen lauluja..
Oppilaat istuvat pulpeteissa selaillen laulukirjojaan
kuka innokkaammin kuka vähemmän välittäen. Revonperän Hanneksella näyttää olevan muuta puuhaa. Hän kirjoittaa, kirjoittaa jotain pienelle paperilappuselle. Tikkukirjaimin, harakan varpain sanoisi opettaja, jos näkisi kynän jäljen.
Hannes taittaa lapun kaksinkerroin ja tönäisee edessään istuvaa Luukasta pyytäen häntä antamaan lappusen vieressään, käytävän toisella puolella istuvalle Pertulle. Luukas tekee työtä käskettyä.Kohta Perttu lukee lappusesta salaa niin ettei kanttori laulamiseltaan huomaisi:
-PILOITETANKO KULLUVISN POLKUPYRÄ VÄLITUNILLA? Perttu kääntyy Hannekseen päin ja nyökkää vaivihkaa.Jep,sovittu!
Näillä pojilla, Pertulla ja Hanneksella on tämän tästä kepposet mielessään.
Ennen tunnin loppua lauletaan joulukuvaelman hartaat laulut, Enkeli taivaan ja Jouluyö, juhlayö kauniisti ja tunnelmallisesti yhdessä.
Kanttori Kuuluvainen on tyytyväinen oppilaisiinsa.
Hän sulkee nuottivihkon, nousee harmooninsa äärestä ja sulkee sen kannen.
Seuraavalla tunnilla harjoitellaan
joulukuvaelmaa. Siihen tarvitaan rekvisiittaa:Marian ja Joosefin vaatteet,Jeesus-lapsen seimi, paimenten vaatteet ja sauvat, enkelien vaatteet ja monenmoista muuta.Ne löytyvät koulun roolivaatevarastosta, jonne vuosien varrella on kertynyt runsaasti koulun näytelmissä käytettyjä
roolivaatteita. Niitä on tarvittaessa ilomielin ommellut Neula&Nappi-ompelimon ahkera Kaarina.Hän vierailee usein Kirppukellarissa etsimässä sopivia vaatteita, joita muuttamalla hän saa aikaan uskomattoman upeita roolivaatteita lasten näytelmiin.
Tunti päättyy ja lapset lähtevät välitunnille.Aamu on vielä hämärä ja koulun pihaa valaisee himmeä lamppu sisäänkäynnin edessä. Sen valokiila ulottuu vain pienen matkan päähän ulko-ovesta ja muu osa pihasta on hämärän peitossa.
Kun muut lapset eivät huomaa,Hannes ja Perttu hiipivät hämärän turvin koulurakennuksen sivuun, jossa kanttori Kuuluvaisen polkupyörä nojaa kuusta vasten.He tarttuvat pyörään, toinen etu- ja toinen sen takapäästä ja alkavat kantaa sitä kenenkään huomaamatta koulun taakse.
Pahaksi onneksi Kuuluvainen itse sattuu katsomaan opettajainhuoneen ikkunasta, kun pojat ovat tekemässä keppostaan.Hän avaa ikkunan ja huutaa:
- Mihinkäs pojat sitä pyörää kantavat?
Pojat pelästyvät pahanpäiväisesti, pudottavat pyörän käsistään ja se kaatuu pihalla olevaan isoon, sulaneesta lumesta muodostuneeseen loskaiseen lammikkoon. Loskavesi lammikosta roiskuu poiken päälle niin, että he kastuvat pahanpäiväisesti.
Poikien ei auta muu kuin nostaa pyörä lammikosta ja viedä se takaisin kuusen alle.
Pyörä on märkä ja kurainen kuten pojatkin. Kuuluvainen kehottaa kaveruksia tulemaan opettajainhuoneeseen.
Noloina, märkinä ja kuraisina pojat ilmestyvät opettajainhuoneen ovelle.Kepposensa kaverukset saavat seuraavalla välitunnilla sovittaa pesemällä Kuuluvaisen pyörän.Kuivat ja puhtaat vaatteet löytyvät koulun varavaatekaapista.
Mitä luulet, mahtoiko kaverusten mieleen toista kertaa tulla moinen kepponen?
- Pojat ovat poikia..minäkin..kouluaikoina..kepposet mielessä..., tuumaa Kuuluvainen, kun päivän päätteeksi kapuaa puhtaan pyöränsä selkään,laittaa salkkunsa pyörän sarveen ja alkaa polkea kohti Koivikkokujaa.
*******************************************
Emmi istuu huoneensa lattialla.Hänellä on kädessään kaksi kirjeessä viime viikolla saamaansa valokuvaa.
Emmi on pitänyt kuvia piilossa vanhemmiltaan ja odottanut sopivaa hetkeä kysyäkseen...
Ehkä huomenna.. huomenna, kun isä ja äiti kumpikin ovat kotona.Äidillä ei ole iltatöitä toimituksessa eikä isällä kirkkokuoron harjoituksia.
Kuuluvaiset ovat päättäneet leipoa yhdessä. Viettää mukavan piparintuoksuisen illan. Ja uskon, että välillä vähän laulaa ja soittaakin...ja lausua runoja, ainakin Raisa Rastas-Kuuluvainen!
Ehkä huomenna on hyvä hetki kysyä isältä ja äidiltä, Emmi arvelee...
********************************************
PUUHAVINKKI
Pitäkää perheen yhteinen joululauluilta.
Kysy isältä ja äidiltä millaisia joululauluja he ovat lapsena laulaneet.Pyydä heitä opettamaan sinulle sellainen laulu, jota et tunne.
Sinä voit puolestasi opettaa heille päiväkodissa tai koulussa oppimasi heille vieraan joululaulun.
Jos perheessänne on soitin, niin soittakaa ja säestäkää lauluja.
Yhdessä laulaminen on hauskaa!
********************************************
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti