12. joulukuuta
Hellänmäen Onnenkukkulan Hoivakoti on valaistu jouluisesti. Sen ovia ympäröivät valaistut havuköynnökset, ikkunoissa tuikkivat kynttilät ja pihakuusi valaisee ympäristöä kymmenin kirkkain lampuin.Latvatähti näkyy kauas, Onnivaaran kylän raitille asti.
Näky lumoaa hoivakotia kiemuraista tietä pitkin lähestyvän vierailijan.
Kuuluvaiset ovat menossa ukkia ja mummia tervehtimään. Äidin käsivarrella keikkuvassa korissa tuoksuvat tuoreet leivonnaiset liinan alla. Piilossa, korissa alimmaisena, ovat Emmin sinne salaa sujauttamat valokuvat kissanpennuista.
Ilta on kylmä, pakkanen on kiristynyt. Huuru nousee mäkeä kiipeävien lämpimästä hengityksestä.
Isä puuskuttaa.
- Kuinka on Kuuluvaisen kunnon laita, hän puhelee itsekseen. Hengästyttää..
Äiti ja Emmi kulkevat muutaman askelen edellä iloisesti rupatellen.
He saapuvat Onnekukkulan ovelle.Oven ikkunaan on kiinnitetty punaisia joulutonttuja ja possuja. Ovea avatessa narussa roikkuva kello kilahtaa kertoen vieraiden tulosta. Sisällä on valoisaa ja lämmintä.
Puutarhuri Päiväläisen tuomat joulukukat koristavat pöytiä ja ikkunalautoja.
Kuuluvaiset riisuvat päällysvaatteensa Onnenkukkulan vieraseteiseen ja astuvat peremmälle.
Onnenkukkulan Hoivakodissa, entisessä koulussa olleet luokat on muutettu asunnoiksi sinne muuttaneille. Huoneet ovat kodikkaita ja viihtyisiä. Kuten mummojen ja vaarien kodiessa aiemmin.
Myös ukin ja mummin koti Onnenkukkulalla näyttää samanlaiselta kuin Koivikkokujan koti. Siellä on mummin vanha piironki, keinutuoli ja pöytä. Ukin rakas vanha radio ja kirjat. Mummin kutomat räsymatotkin ovat lattialla. Ja pöydillä valokuvia Emmin perheestä.
Ukki ja mummi odottavat vieraitaan. He istuvat Onnenkukkulan olohuoneessa, suuressa salissa, jossa on paljon viherkasveja, pieniä pöytälampuin valaistuja, tunnelmallisia nojatuolinurkkauksia, keinutuoleja, pehmeät matot lattialla ja iso ryijy ikkunan vastaisella seinällä.
Takaseinää vasten on piano ja sen vieressä korkea palmukasvi ja kirjahylly.
Onnenkukkulan olohuone on kaunis ja viihtyisä.
- Mummi! Ukki! huikkaa Emmi ja kipaisee heidän luokseen. Hän heittäytyy mummin kaulaan ja sitten ukin polvelle.
- Lapsukainen, Emmi-tyttönen, oletpa sinä taas venähtänyt pituutta, ja painoakin on tullut. Ukki köröttää polvellaan istuvaa Emmiä.
Isä ja äitikin tulevat tervehtimään ja halaamaan ukkia ja mummia.
- Terveisiä Koivikkokujan keittiöstä.Äiti ojentaa korin mummille.
- Kauko Aarre on leiponut suussasulavan ohuita pipareita teille ja minä Emmin kanssa joulutorttuja.
Äiti nostaa liinan leivonnaisten päältä ja ihana tuoksu hulvahtaa huoneeseen.
Samassa Emmi syöksyy korin kimppuun ja työntää kätensä se pohjalle, sieppaa sieltä valokuvat ja sujauttaa ne taskuunsa.
- No, Emmi, mikäs nyt...? kysyy mummi ja on vähällä pudottaa korin sylistään.
- Yksi salaisuus, mutta ei vielä, sanoo Emmi hätäisesti ja pitää kättänsä tiukasti taskun päällä.
-Sitten kohta...
Äiti Kuuluvainen ja Kauko Aarre katsovat ihmeissään toisiaan.Mitähän se Emmi on keksinyt...?
- Keittiöstä tuovat meille kohtapuoliin iltateetä.
Ja Emmille mehua, sitä vadelmamehua, josta hän pitää. Muistavat sen vieläkin, kun Emmi siihen niin kovin ihastui, ukki kertoo.
Kohta keittiön ovi avautuu ja Leeni, hoivakodin keittiötyttö, tulee kantaen tarjotinta. Siinä on teekupit, hunajaa ja Leenin leipomia, kuuluisia Onnenkukkulan rinkeleitä.
-Iltaa, iltaa, täällä onkin jo odotettu Koivikkokujan väkeä!
Tervetuloa! Mikä ihana tuoksu! Herkuillako aiotte Helmiä ja Joosea hemmotella?
Leeni hymyilee ja tervehtii iloisesti ukin ja mummin vieraita.
- Teen...niin ja Emmille vadelmamehun, tuon aivan kohta. Hän katsoo Emmiin ja taputtaa häntä poskelle.
- Eilisiä leipomuksia tässä, maistiaisiksi. Olepa hyvä! Isä ojentaa koria ja Leeni ottaa joulutortun ja piparin,asettaa ne tarjottimelle ja kiittää kanttori Kuuluvaista.
- Kuinka olisi kanttori Kuuluvainen... kun nuo Helmi ja Joose kertoivat teidän tulostanne tänne, niin täälläpä ilo siitä syntyi... Asukkaat kyselivät voisitteko laulattaa muutaman joululaulun täällä olohuoneessa...sopisiko se ...?
- Kyllä, kyllä, tottahan toki! Kyllä tähän olohuoneeseen muutama joululaulu mahtuu, isä Kuuluvainen innostuu. Lauletaan toki!
Äiti ja isä nauttivat ukin ja mummin kanssa iltateen ja Emmi vadelmamehua herkullisten tuliaisten kera.
Leenin rinkelitkin löytävät tiensä jo täysiin vatsoihin. Ei niitä voi jättää maistelematta!
Jossain kilisee kello. Se on merkki olohuoneessa alkavasta lauluhetkestä, juhlahetkestä Onnenkukkulan asukkaille!
Asuntojen ovet avautuvat Onnenkukkulan olohuone alkaa vähitellen täyttyä. Mummot ja vaarit tulevat olohuoneeseen kuka keppeineen kuka käsikynkkää toistensa kanssa, nyökkäävät ystävällisesti hymyillen kanttorille, äidille ja Emmille ja istuutuvat keinutuoleihin ja pehmeisiin nojatuoleihin.
- Hyvää iltaa! Täälläkö on innokkaita laulajia? Tuoleissa nyökkäillään.
- Mikäpä siinä, lauletaan pois, sanoo kanttori ja avaa pianon kannen.
- Niitä tuttuja lauluja...muutama.
- Enkeli taivaan, ehdottaa mummo keinutuolissa lämmin huivi harteillaan.
Kanttori avaa nuottivihkon, aloittaa laulun ja muut yhtyvät siihen.Onnenkukkulan olohuoneeseen laskeutuu harras tunnelma. Laulu on hiljaista, kaunista, herkkää. Kuuluvainenkaan ei tapansa mukaan korota ääntään tässä seurassa.
Emmi istuu mummin vieressä. Yhtäkkiä hän muistaa valokuvat taskussaan. Hän työntää käden taskuun, vetää kuvat esille, tönäisee mummia ja näyttää kuvia hänelle.
- Toivoin joulupukilta kissanpentua. Kirjoitin kirjeen.
Tällaisen haluaisin, harmaan tai mustan, Emmi supattaa mummille.- Eivätkö olekin söpöjä!
Mummi katsoo Emmin kädessä olevia kuvia ja nyökkää.
Väki Onnenkukkulan olohuoneessa laulaa hartaasti eikä huomaa Emmin ja mummin välistä supattelua.
Harras, jouluinen lauluhetki Onnenkukkulan olohuoneessa on päättynyt. Kiitolliset asukkkaat ovat poistuneet omiin asuntoihinsa.
Äiti, isä ja Emmi hyvästelevät ukin ja mummin.
Mummi pitää tuliaiskoria tiukasti käsivarrellaan. Hän supatteli Emmille näyttävänsä ukille suloisten kissanpentujen kuvat omassa asunnossa myöhemmin illalla.
Mummi lupaa miettiä Emmin toivomusta joulupukilta.
*******************************************
Hellänmäen Onnenkukkulan iso kuusi lamppuineen valaisee kotiin palaajien tietä. Kylänraitin valot ja talojen pihoilla olevat kynttilä - ja jäälyhdyt ottavat heidät vastaan Hellänmäen alla.
Tähdet tuikkivat taivaalla.Koivikkokujan väki palaa onnellisena kotiin, omaan rakkaaseen kotiin, Raikurantaan.
*******************************************
PUUHAVINKKI
Sytytä pimeisiin iltoihin valoja. Runsaasti valoja!
Sisälle ja ulos.
Kynttilöitä ja lyhtyjä. Ripusta niitä puiden ja pensaiden oksille. Asettele ikkunoille, portaille ja ovien pieliin.
Jäädytä pihalla jäälyhtyjä, kun on kirkas pakkasyö.
Pimeässä illassa ne ovat lumoavan kauniita, kun sisällä olevan kynttilän valo siivilöityy jään läpi.
Kutsu perhe seuraavana pakkasiltana jäälyhtytalkoisiin.Tarvitaan vain vettä ja ämpäreitä.
Iloa valosta!
********************************************
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti