Matleenan onnenpäivä!

4. joulukuuta

Matleena, tallityttö, laskettelee aamuhämärissä potkukelkallaan letit heiluen alas Kylänraittia kohti Kylän Tallia.Kelkan jalakset rahisevat hiekoitettua tietä vasten eikä luisto ole paras mahdollinen.
Matleena potkii sitä ponnekkaammin.Aamupakkanen on kipakka ja viima purevan kylmä.
Matleenan lämmin hengitys kostuttaa hänen suun eteen kietomansa kaulahuvin.Se huurtuu hetkessä ja viilentää Matleenan kuumottavat,punaiset posket.Nenänpäähän nousee vesitippa.Matleena pyyhkäisee sen lapasen selkään.Viima saa vedet nousemaan silmäkulmiin ja kyynelnorot valuvat kaulahuivin reunamille imeytyen sen pehmeään kankaaseen.

Matleena ei välitä pakkasesta eikä viimasta.Hän rakastaa talvea,lumista luontoa,hämäriä päiviä ja tummia pakkasöitä,jolloin taivaalle syttyy tuikkiva tähtimeri.
Matleena on tottunut kaamoksen ja kylmään.Hän on pohjoisen tyttö.
 
Kontionkulmalle hän tuli työn perässä,työn,jota hän rakastaa.Tallitytön työn.Melkoinen onni potkaisi Matleenaa, kun hän sai syksyllä kirjeen Arttu-enoltaan Onnivaaran
Kontionkulmalta.Arttu,kylän Kirppukellarin ansiokas hoitaja
oli lukenut Onnivaaran Sanomista ilmoituksen,jossa Kylän Talliin haettiin reipasta,ahkeraa ja työtä pelkäämätöntä tallityttöä.Kylän Tallin vanha-Paulus ja Senni tarvitsivat  nuorempaa väkeä avukseen tallitöihin,kun heillä ei omasta takaa sitä ollut.
Arttu-eno tiesi Matleenan mieltymyksen työhön ja kirjoitti kirjeen sisarensa tytölle.Eikä aikaakaan,kun pohjoisen tyttö tulla puksutti junalla Isoon Kaupunkiin ja sieltä linja-autolla Kontionkulmalle,josta hän sai ensi hätään enonsa luota huoneen asuttavakseen.

Matleena laskettelee loppuliukua mäen alle.
Tien vasemmalla puolella näkyy Onnivaaran Sanomien toimitus ja sen alakerrassa Arttu-enon rakas kirpputori, Kirppukellari.
Mäen alta,Onnivaaran Sanomia ja Kirppukellaria vastapäätä kääntyy oikealle Koivikkokuja ja kohta oikealle Tallitie, joka johtaa Kylän Tallille.Eiliset jäniksenjäljet näkyvät vielä hangella tien vierustalla.

Matleena potkuttelee pihaan.Hän näkee auton pyörien jäljet lumessa.Niitä ei usein tällä pihalla ole nähty.
- Mitä nyt,joko? Joko Virvatuli...? Matleena nostaa potkukelkkansa talon seinää vasten,nousee harppoen portaat porstuaan ja astuu tupaan.

Vanha-Paulus istuu keinutuolissa ja keinuttelee verkkaisesti. Senni häärii lieden ääressä.
Ennenkuin Matleena ehtii hengästymiseltään sanoa sanaakaan, Senni kääntyy ja Matleenan puoleen ja sanoo:
- Varsa, se syntyi illalla. Eläinlääkäri oli kutsuttava.Vaikeaa oli...Virvatulella. Vanha-Paulus nyökkää, ei sano mitään.
Matleena pelästyy vanhan-Pauluksen vaitonaisuutta.
- Onko kaikki hyvin? hän saa sitten sanotuksi.Matleenan sydän alkaa pamppailla ja hengitys kiihtyy.
- Hyvin on...nyt. Vaan eipä aluksi,Senni huokaa.-Vaikea oli synnytys Virvatulella,poloisella.Isokokoinen oli varsa ja synnytys kesti kauan.Vaan hyvin on nyt jo kaikki.Varsa imee reippaasti ja Virvatuli toipuu.
Matleena huokaa helpotuksesta. Virvatuli, hänen silkkiturpainen lemmikkinsä! Rakas Virvatuli! Onneksi kaikki on hyvin!Helpottunut hymy nousee Matleenan huulille ja ääni värähtää liikutuksesta.
- Sa..saanko mennä katsomaan?Ennenkuin Senni ehtii vastata Matleena on jo pihalla.Hän harppoo pitkin askelin lumessa kohti tallin ovea.

Talli on hämärä ja hiljainen.Tallin tuttu,vahva tuoksu tulvahtaa Matleenaa vastaan.Muutama himmeä lamppu valaisee tallin käytävää ja sen varrella olevia,osin jo tyhjiä pilttuita.
Eipä tallissa enää muita hevosia Virvatulen lisäksi olekaan
kuin Kaaleppi ja nyt uusi asukki,Virvatulen pikkuinen varsa!
Ja tallikoira Orpo,tallille eräänä kevätpäivänä ilmestynyt ja asumaan asettunut sekarotuinen uros.

Matleena kävelee kiireesti käytävää pitkin viimeisen pilttuun luokse,jonne Virvatuli siirrettiin,kun varsan syntymisen aika alkoi olla lähellä.Siellä Virvatuli sai olla rauhassa tallin muulta hälinältä.
Kaaleppi hörähtää Matleenan kävellessä sen pilttuun ohi.
-Hei, sinullekin!Matleena sipaisee mennessän sen turpaa.

Matleena tulee Virvatulen pilttuulle.Hämärässä tallin nurkassa hän erottaa pienen oljilla nukkuvan varsan emänsä Virvatulen vieressä.Virvatuli kohottaa katseensa ja Matleenasta sen silmät ovat tummemmat ja kauniimmat kuin koskaan ennen.  
- Virvatuli, rakas Virvatuli..Matleenan ääni sortuu.Kyynel vierii pitkin poskea.
Hän avaa varovasti pilttuun oven ja astuu sisälle.Virvatuli ei hievahdakaan.Se katsoo Matleenaa kuin kertoakseen,mitä tallissa on viime yönä tapahtunut.Se on nyt varsavauvastaan ylpeä äiti!
Matleena kyykistyy,taputtaa Virvatulta ja silittää kevyesti sen turpaa.Sitten hän koskettaa kevyesti nukkuvaa varsaa. Se havahtuu, avaa silmänsä ja vaipuu taas uneen.
Matleena viipyy hetken Virvatulen vierellä.Sitten hän nousee, pöyhii hyvältä tuoksuvia heiniä ja sulkee pilttuun oven takanaan.


Aamuisesta tunnekuohun jälkeen Matleena aloittaa muut päivän työt.Hän siivoaa tallin, heittelee heinät ylisiltä, noutaa porkkanoita ämpäreihin ja vaihtaa hevosille raikkaan juomaveden. Sitten hän hoitaa Kaalepin, harjaa, sukii, puhdistaa kaviot ja juttelee sille tallin uudesta asukkaasta.
Kaaleppi höristää korviaan, hirnahtaa ja kopsuttelee kavioitaan tallin lattiaan.
- Pääset ulos,jaloittelemaan.Vanha-Paulus taitaa tänään valjastaa sinut reen eteen.Kohta alkavat jouluajelut, Kaaleppipoika! Kaaleppi hörähtää ja näyttää tyytyväiseltä.

Aterialla tuvassa Senni kertoo kauralyhteiden ja lintulautojen olevan piharakennuksessa valmiina torille vietäviksi.Senni on sitonut lyhteitä ja vanha-Paulus
nikkaroinut lintulautoja myytäviksi kylän joulumarkkinoilla Markkasen kaupan torilla.Kauppias on tänään kaupan varastossa vastaanottamassa lahjoitettavaa tavaraa. 
Joulumarkkinoilla myytävä tavara on kaikki kyläläisten  pitkän syksyn aikana käsityönä valmistamaa.

Matleena on pakannut kaksi isoa laatikkoa potkukelkkansa istuimelle ja käy viemässä ne Markkaselle kotimatkallaan.
Hän poikkeaa tallissa vielä ennen Markkasen kaupalle lähtöä.
Tallin eteisessä hän huomaa korin,jossa ovat viimejouluiset pilttuiden ovissa olleet punaiset rusetit.Matleena kaappaa korin käsivarrelleen ja ripustaa rusetit ovissa oleviin nauloihin.Heti muuttuu tallin tunnelma iloisen jouluiseksi.

Virvatuli ja varsavauva ovat nousseet seisomaan.Ne tulevat  pilttuun ovelle,varsa vielä horjuvin askelin,kun kuulevat Matleenan askeleet.
- Hei Virva ja varsa! Matleena huikkaa.Virvatuli työntää tupansa pilttuun reunan yli Matleenan viereen.Matleena silittää sen turpaa,upottaa sitten kätensä sen karkeaan harjaan ja nojaa päällään Virvatulen kaulaan.
Virvatuli on lämmin,tuoksuu hyvälle ja nauttii selvästi oman hoitajansa läheisyydestä.Hetken he katsovat toisiaan silmiin.Hevosen ja tytön katseesta välittyy lämmin kiintymys ja luja luottamus toisiinsa.
Varsavauva näykkii emän nisää.Kaaleppi hörähtää pilttuussaan.Orpo-koira jolkottelee tallin käytävää pitkin pilttuun luo.
- Jokos tervehdit uutta tulokasta? kysyy Matleena ja kumartuu rapsuttamaan Orpoa.
-Vuh, haukahtaa Orpo ja istahtaa Matleenan jalkojen juureen. 
Hämärässä tallissa on hiljaista.Tallin pienistä ikkunoista siivilöityy sisälle punertava valo.

Aurinko on laskemassa taivaanrannan taakse.Tunnelma on lähes harras.
Matleena viipyy vielä hetken rakkaan lemmikkinsä vierellä, suikkaa suukon sen lämpimälle turvalle ja lähtee  onnellisena Orpo-koira kannoillaan kävelemään tallin käytävää kohti ulko-ovea.

Matleena on potkuttelemassa Markkasen kaupalle painavan kuormansa kanssa,kun vanha-Paulus tulee rekiajelulta Kaalepin kanssa häntä vastaan.
Matleena huomaa yhtäkkiä, ettei muistanut... Vanha-Paulus ja Kaaleppi sivuuttavat juuri Matleenan ja Paulus huikkaa:
-Se on tyttövarsa!
- Sitähän minä juuri tässä... loppua vanha-Paulus ei enää kuule. Matleena on jo potkutellut kauas Tallitien ja Koivikkokujan tiehaaraan.

Kauppias Markkasen varaston hyllyt täyttyvät kyläläisten tuomista lahjoituksista. Kauppias on juuri sulkemassa varaston, kun Matleena ilmestyy laatikkoineen oven suuhun. 
- Kas,Matleena!Tallin tuomisiako sinulla?
- Meille syntyi illalla varsavauva,kertoo Matleena innoissaan kuulematta lainkaan Markkasen kysymystä.
- Se on tyttövarsa... kertoivat, että synnytys kesti kauan, eläinlääkärikin kävi...
Kauppias Markkanen hymyilee ja alkaa nostella laatikoita Matleenan potkukelkan istuimelta.
Matleena silmäilee varaston hyllyille tuotuja kyläläisten taidokkaasti tekemiä tavaroita.Yhtäkkiä hänen silmänsä nauliintuvat alahyllyllä olevaan puuhevoseen.Hän kumartuu, ottaa hevosen hyllyltä, pyörittelee sitä ihastuneena käsissään ja kysyy:
-Kuka tämän on valmistanut? Minulla oli pikku tyttönä
pohjoisessa asuessani aivan saman näköinen,mutta se katosi eikä koskaan löytynyt.Sain sen joululahjaksi naapurilta, joka
valmisti niitä itse.
-Lelupuodin Niilo sen toi.Itse niitä nikkaroi.Puodin ikkunassakin sellainen näyttää olevan, kertoo Markkanen.
Matleena saa jalat alleen.Hän nappaa potkukelkan kaupan seinustalta ja alkaa vimmatusti potkia kohti Koulupolkua, jonka kohdalla tien toisella puolella Lelupuoti on pitkässä, matalassa rakennuksessa.
Markkanen jää hölmistyneenä katsomaan hänen peräänsä.
-Mikäs kiire tytölle tuli..tuommoinen salamalähtö...

Matleena seisoo lumoutuneena Lelupuodin ikkunan takana.
Totta se on!Samanlainen puuhevonen seisoo Lelupuodin ikkunassa muiden lelujen joukossa.Ajatukset alkavat villisti pyöriä Matleenan päässä.
-Miten saisin tuon, lapsuuteni rakkaan, kadonneen lelun..onko niitä puodissa useampia...kunhan eivät vain loppuisi...paljonko se mahtaa maksaa...

Matleena potkuttelee kohti Kontionkulmaa.Hän selvittelee ajatuksiaan.Päivä on ollut yllätyksiä täynnä.Illalla Arttu-enolle riittää kerrottavaa tapahtumarikkaasta päivästä.

Hevoset, Virvatuli, varsavauva ja puuhevonen, kaikki ne laukkaavat villisti Matleenan unissa seuraavana yönä.

***************************************************************************

Puuhavinkki.

1. Muistathan pikkulintuja talvella!
Kauralyhde, talipallot ja lintulauta, niistä talvilinnut saavat tarvitsemaansa ruokaa.
Isän kanssa voitte yhdessä nikkaroida lintulaudan.

2. Kerää luonnonmateriaalia ennenkuin lumi peittää maan.
Perheen yhteinen metsäretki on hauska viikonlopun tapahtuma.Luonnonmateriaalista, kävyista, naavaisista oksista, puolukan- ja mustikanvarvuista sekä havuista syntyy kauniita joulukoristeita.
Eväät ja reipas mieli takaavat retken onnistumisen!

*****************************************************************************