Emmin salaperäinen kirje

10.joulukuuta

Emmi rakastaa niitä iltoja, kun äiti ja isä ovat kotona eikä kummallakaan ole kiire mihinkään.Tänään on sellainen ilta. Tätä iltaa Emmi on odottanut. Odottanut kauan ja innokkaasti, monestakin syystä.
Emmin mielestä kotona puuhastelu yhdessä isän ja äidin kanssa on hauskaa.Melkein parasta mitä hän tietää.

Tänään Kuuluvaisten keittiössä leivotaan. Tehdään joulutorttuja, paistetaan pipareita ja kootaan yhdessä piparkakkutalo. Sellainen Kuuluvaisilla tehdään joka vuosi. Joulun ajaksi se viedään salin pöydälle ihailtavaksi. Vasta joulupyhien jälkeen se pala palalta hupenee, kunnes enää muruset mummin vanhalla tarjottimella muistuttavat herkullisen kaunistuksen olemassaolosta.

Emmiä jännittää. Hänellä on kysyttävää äidiltä ja isältä. Kysyttävää, joka liittyy posti-Pyryn tuomaan kirjeeseen, ja sen sisällä olleisiin kahteen valokuvaan.
Kirje tuli Isosta kaupungista Emmin ystävältä Mirjamilta. Isossa Kaupungissa Emmin perhe asui ennen Onnivaaraan muuttoaan samassa korkeassa kerrostalossa kuin Mirjamin perhe. Mirjamilla on iso veli, Otto. Hänellä oli omat kaverinsa, talon pojankoltiaiset, jotka toisinaan olivat varsinaisia kiusankappaleita tytöille ja talonmies Anttoni Hankalalle. Talonmies Hankala on nimestään huolimatta mukava mies. Mutta tarpeen tullen, kun pojat tekivät kolttosiaan, hän otti heidät puhutteluun ja palautti järjestyksen pihamaalle.

Kuuluvaisten keittiössä on kotoinen tunnelma. Isä Kuuluvainen tapansa mukaan hyräilee kauliessaan piparitaikinaa. Äiti ja Emmi muotoilevat torttutaikinasta puolikuita ja tähtiä.Emmi lusikoi tähtitortuille hillosilmät ja äiti painelee tähtien sakarat tiukasti kiinni toisiinsa, jotta hillo ei torttujen paistuessa valuisi pellille.
- Jokos taikina kelpaa, kysyy isä kääntyen Emmin ja äidin puoleen.Jauhoa on pöllynnyt isän rintamuksille ja poskiin. Emmiä se naurattaa.
-Voi Kauko Aarre, noistahan tulee piparipaksukaisia ...kauli,kauli... äiti kehottaa.Äidin mielestä pipareiden pitää olla ohuita, suussa sulavia.
Isä kaulii ja laulaa "Nyt tullaan, nyt tullaan taas rinnatusten näin, me saavumme Piparkakkusaaresta päin...". Kaulin rullaa kauniisti laulun tahdissa.
Kun isä on kaulinut taikinan ohueksi, hän painelee siihen erimuotoisia muotteja : tähtiä, sydämiä, piparipoikia, piparityttöjä ja possuja.Sitten hän irrottaa ne taikinalevystä, laittaa pellille ja syö pienet taikinarippeet hyvällä halulla. Emmikin saa osansa. 


Pellillinen toisensa jälkeen sekä pipareita että torttuja 
käy uunissa saamassa kauniin värin. Keittiössä tuoksuu ihanalta! Ikkunoilla palaa kynttilät ja isä laulaa joululauluja.Kuuluvaisen keittiössä on jouluinen, lämmin tunnelma.

Emmi asettelee piparit koriin ja tomusokerilla kuorrutetut tortut leivinpaperilla vuorattuihin laatikoihin.
Äiti laittaa maistiaiset odottamaan liinan alle lämpimään. Se onkin paras hetki, kun äiti, isä ja Emmi istuvat keittiön pöydän ääreen maistelemaan ensimmäisiä joululeivonnaisia. Kylläpä ne maistuvatkin!

Emmi hypistelee taskussaan olevaa kirjekuorta. Joko, joko nyt...Emmi empii.
-Mikäs siellä taskussa rapisee?kysyy isä.
-Yksi vaan..yksi juttu...
Sitten Emmi rohkaistuu:
-Isä, voiko joulupukki tuoda ihan oikeita eläimiä lahjaksi? Sellaisia pieniä...ei ihan pieniä...mutta sopivan kokoisia...sellaisia, joita voi pitää kotona lemmikkinä?
- Jaa-a, jaa..tuumaa isä. Eiköhän, jos niitä ei ole kovin hankalaa sieltä Korvatunturilta asti kuljettaa. Mitä sinä tuumaat äiti?
- Voi Kauko Aarteeni, vaikea kysymys...äiti on tuumaavinaan käsi poskeen nojaten..Kylläpä, Emmi, vaikean kysymyksen esitit...Jospa...jospa..kirjoitat joulupukille ja kysyt häneltä itseltään. Eihän niitä siellä pukin pajassa valmisteta, mutta jos joulupukilla olisi joku keino toteuttaa tuollainen toivomus. Mistä sen tietää...

Emmi vetää hikisin ja taikinaisin sormin hypistelemänsä rypistyneen kirjekuoren taskustaan ja ottaa sieltä kaksi valokuvaa.
-Tällaisen toivoisin joulupukilta..harmaan tai mustan.. Emmi ojentaa valokuvat äidille.
- Voi, kuinka suloisia, huudahtaa äiti..Katsopa Kauko Aarre, kissanpentuja, musta ja harmaa. Voi suloisuus!

Isä katsoo kuvia:
-Mistäs nämä kuvat ovat taskuusi joutuneet? Suloisia ovat, suloisia..

Ja isä alkaa laulaa "Kissanpentu pieni käy jo nukkumaan, iltavirttään sirkka soittaa loukossaan.Silmät kiinni paina, aamu saapuu aina, aurinkoinen nousee aina uudestaan..."

- Mirjami lähetti Isosta Kaupungista. Kissarouva Ronna on synnyttänyt monta poikasta, ainakin kuusi. Niille kaikille pitäisi löytää koti. Jos joulupukki ei oikeita eläimiä voi tuoda lahjaksi, niin saako toinen näistä kisuista tulla meille asumaan? Emmi katsoo anovasti vuoroin äitiin, vuoroin isään.
-Saako..saahan äiti, saahan isä?
Isä ja äiti katsovat toisiaan, mitä tuohon vastaisi?
- Jospa kirjoitat joulupukille... jos vaikka... eihän sitä tiedä... Äiti ei tiedä, mitä Emmin kysymykseen vastaisi.
- Eikö niin, Kauko Aarre? Kirje joulupukille, se on hyvä ajatus, kirjoittaa ja toivoa kissanpentua, eikö vain?
Isä nyökkää, hän on samaa mieltä. Joulupukin valtavasta lahjavarastosta voi löytyä melkein mitä tahansa. Ja pukki kuuntelee sekä
mielellään toteuttaa lasten toiveita.

Emmi päättää kirjoittaa. Heti huomenna. Jos vaikka joku muukin toivoo kissanpentua, niin hänen kirjeensä ainakin tulee ajoissa. Huomenna, heti aamulla, silloin Emmi kirjoittaa.

Äiti kertoo, että huomenna illan suussa mennään tervehtimään mummia ja ukkia Onnenkukkulalle. Viemisiksi äiti ja Emmi pakkaavat pipareita kauniiseen rasiaan ja joulutorttuja paperipussiin.

Emmi piirtää mummille ja ukille kortin ja toivottaa heille hyvää joulua. Allekirjoituksena on tietenkin Emmi L.L. T.Kuuluvainen. Sen L.L.T:n tarinan kerron myöhemmin, senhän lupasin.
Emmi kirjoittaa jo hyvin, vaikka hän aloittaa vasta seuraavana syksynä koulun.Kyllä hän sitä kirjoittamista harjoitteleekin, joka päivä. Pienen vihkonkin osti Markkasen kaupasta varta vasten.
Äiti laittaa mummin ja ukin viemiset koriin ja Emmi sujauttaa sinne salaa kissanpentujen kuvat. Mummin ja ukin pitää nähdä ne.Niin suloisia ne ovat!

*******************************************
On jo myöhä.Mummi istuu keinutuolissaan Hellänmäen Onnenkukkulan hoivakodissa. Hän katselee valokuvia, selailee vanhaa albumia.
Tuossa on Raisa, pikku Raisa ensimmäisenä koulupäivänään. Miten äitinsä näköinen Emmi onkaan, mummi ajattelee. Hiukset vain, sekä värin, että runsauden hän on perinyt isältään. Runsaat, punertavat, taipuisat hiukset. Muutoin on kuin Raisa, joka yhä enemmän vuosien mittaan on alkanut muistuttaa isäänsä, mummi ajattelee ja vilkaisee jo nukkumaan käynyttä Joose-ukkia. 
- Eiköhän tästä minunkin... myöhä on...Huomenna tulevat käymään, rakkaat.
Mummi käy vuoteeseen, sammuttaa yölampun, silittää ukin kättä ja huokaisee kevyesti.
Sitten hän ristii kätensä ja lausuu jo lapsena oppimasa iltarukouksen. Niin hän on tehnyt jokaisena iltana elämänsä aikana.

********************************************

PUUHAVINKKI
 
Tiedätkö, että piparimuotteja voit käyttää myös askarteluun?
 
Voit piirtää niiden avulla erimuotoisa kuvioita paperille tai pahville ja leikata niitä koristeiksi.
Käytä erivärisiä papereita: sydämiin punaisia, tähtiin keltaisia ja piparipoikiin ja tyttöihin ruskeita, kuuseen vihreitä.Tai ihan päinvastoin!

Kun liimaat leikkaamasi eriväriset kuviot aluspaperille tai pienille pahvipalasille, saat mukavia pikku tauluja tai kortteja.
Voit koristella myös kotia kiinnittämällä niitä ikkunoihin ja oviin.

Houkuttelepa vanhempasi kanssasi koristelemaan koti jouluiseksi!

********************************************