3. joulukuuta
Emmi on polvillaan omalla, ukin hänelle tekemällä pienellä sinisellä jakkaralla ja nojaa kyynärpäitään huoneensa Raikujärven puoleisen ikkunan kukkalautaan. Näkymä Raikujärven pieneen poukamaan on tänä aamuna erityisen kaunis. Hienoinen lumi peittää jään ja rantakaislikko on yön aikana huurtunut hohtavan valkoiseksi.
Emmin Oma Paikka, suuri laakea kivi rannalla, näyttää pehmeältä, aivan kuin valkoiselta untuvapeitolta.Yön aikana satanut pakkaslumi on peittänyt kiven kevyesti alleen. Aamuauringon matalalta valaisevien säteiden osuessa kiveen sen luminen pinta kimaltelee kymmenin välkkyvin timantein.
Kummallista, sama kivi, joka kesällä Emmin siinä loikoillessa oli kuuma ja kova, näyttää nyt pehmeältä, lämpimältä ja houkuttelevalta. Emmin mieleen muistuu viime kesältä eräs helteinen päivä, jolloin tapahtui jotain ihmeellistä hänen loikoillessaan kivellä lipluttelemassa varpaitaan lämpimässä rantavedessä.
Emmi ei tiedä oliko se totta vai unta. Todenmukaiselta se tuntui, mutta voisiko se sittenkään olla mahdollista? Hän ei ole hiiskunut siitä kenellekään, vaan on pitänyt pikku salaisuuutensa visusti omana tietonaan.
- Enkä kerro vieläkään...Emmi mutisee itsekseen.
Hän nousee jakkaraltaan ja kävelee huoneen poikki toisen ikkunan ääreen. Näkymä siitä on naapuriin Päiväläsen puutarhalle, Koivikkokujalle, osin Kylän Tallille ja pihalle sekä portinpieleen, johon on kiinnitetty punainen postilaatikko. Siinä lukee Koivikkokuja 5 ja kolme nimeä alakkain: Kauko Kuuluvainen, Raisa Rastas-Kuuluvainen ja Emmi L.L.T. Kuuluvainen. Sillä, mitä kirjaimet L L ja T tarkoittavat, on oma hauska tarinansa, joka tapahtui jo ennen Emmin syntymää. Sen tarinan aika on joskus myöhemmin.
Emmi ei tähyile ikkunasta maisemia katsellakseen, vaan odottaa kuumeisesti Posti-Pyryä ja erästä kirjettä, jossa on jokin hänelle hyvin tärkeä tieto.
Emmin kiihkeästä odottamisesta huolimatta kiiltävänpunaiseen postilaatikkoon ei päiväkausiin ole ilmestynyt mitään muuta kuin sanomalehti ja kirjepostia äidille ja isälle.
Postilaatikko on sekin, kuten Emmin sininen jakkara, ukin nikkaroima, joululahjaksi tyttären perheelle. Uusi postilaatikko vaihdettiin portinpieleen silloin, kun ukki ja mummi muuttivat Koivikkokujalta Hellänmäelle, Onnenkukkulan hoivakotiin ja Emmin perhe muutti Isosta Kaupungista pysyvästi asumaan Koivikkokujalle. Aiemmin, silloin, kun mummi ja ukki olivat vielä hyvävoimaisia, Raikuranta oli heidän yhteinen kesäpaikkansa.
Mummin ja ukin muuttopäivänä ukki irrotti oman, jo rapistuneen postilaatikkonsa ja vei sen talon ullakolle. Sitten hän naulasi uudenuutukaisen, punaiseksi maalaamansa postilaatikon portin pieleen. Hyvästijättö vanhaan kotiin oli lopullinen.
Emmi, äiti ja isä käyvät usein tervehtimässä ukkia ja mummia Onnenkukkulalla.
Onnenkukkula on nimensä veroinen, tyytyväisten mummojen ja vaarien koti.
Hellänmäki, jolla Onnenkukkula sijaitsee, on saanut nimensä Hellä Kumpulaisen, lääkäri Kumpulaisen vaimon mukaan. Hellä Kumpulainen perusti hoivakodin mäelle kylän ulkopuolelle, kun vanha koulu jäi tyhjäksi uuden koulun valmistuttua kylän keskustaan.
- Täällä me olemme mäellä kuin onnen kukkulalla, tapasivat hoivakodin asukkaat sinne muutettuaan tyytyväisinä keskenään jutella. Siitäpä Hellä Kumpulainen keksi antaa hoivakodilleen nimen, jollaista sopivaa hän jo tovin oli ehtinyt mielessään pohtia.
Niin sai nimensä Onnivaaran uusi hoivakoti, Hellänmäen Onnenkukkula.
Emmi tähyilee Koivikkokujalle. Kulkijoita kujalla näkyy harvoin, koska kujan varrella asuu vain kaksi perhettä, Kuuluvaiset Raikurannassa ja vanha-Paulus sekä Senni Kylän Tallilla.
Koivikkokujan alkupäästä haarautuu vasemmalle Puutarhakuja, joka päättyy Päiväläisen Puutarhan pihalle. Puutarhakujalla kulkijoita näkee enimmäkseen talviaikaan, kun pellonvierustoja ja muita lasten tallaamia polkuja pitkin ei lumen vuoksi pääse oikaisemaan.
Posti-Pyry, jonka tuloa Emmi tänäänkin innokkaasti odottaa, on lähes ainoa näillä kujilla päivittäin liikkuva Kuuluvaisten, Päiväläisten ja Tallin väen lisäksi.
Vihdoin Emmin sitkeä odotus palkitaan. Posti-Pyry lähestyy pyöräänsä ripeästi polkien Koivikkokujaa pitkin. Olan yli heitetty postilaukku heiluu puolelta toiselle hänen sylissään, kun hän polkee loivaa ylämäkeä Kuuluvaisten portille.
Emmin sydän pamppailee jännityksesta ja posket alkavat hehkua punasta hänen juoksujalkaa rientäessään pihatietä pitkin postilaatikolle. Pyry on juuri ehtinyt postilaatikolle, kun Emmi saapuu hiukset hulmuten portin pieleen.
- Jaaha.. hei Emmi! Sinäkö postiplikkana toimitkin tästä eteenpäin? Emmi nyökkää hätäisesti eikä saa jännitykseltään sanotuksi sanaakaan. Pyry ryhtyy kaivamaan suurta postilaukkuaan.
- Sanomalehti, ole hyvä! Eipä muuta taidakaan tänään... Emmi pettyy ja huokaisee. Eikö vieläkään..?
- Jaa , odotahan...on täällä vielä jotain..kirje, sinulle.
Olepa hyvä!
Emmin silmät kirkastuvat ja suu kääntyy leveään hymyyn.
- Kiitos, kiitos Pyry! Kiitos! Emmi ei tiedä kuinka kiittelisi, niin iloinen hän on kirjeestä. Vihdoin se tuli ja tieto siitä, mitä hän on monta viikkoa jännityksellä odottanut!
Posti-Pyry kääntää pyöränsä, hyppää sen selkään ja alkaa taas vimmatusti polkea jatkaen matkaansa kohti Puutarhakujaa ja Päiväläisen postilaatikkoa.
Emmi palaa lehti ja kirje kädessään kiireen vilkkaa sisälle. Hän potkaisee kengät verannan nurkkaan, heittää lehden tuolille, juoksee huoneeseensa ja läimäyttää oven perässään kiinni.
Hän hyppää sängylleen, repii kuoren auki ja kaivaa sieltä kaksi valokuvaa.
- Oi, oioioi.. miten suloisia...Emmi ihastelee eikä saa silmiään irti kädessään olevista valokuvista. Hän painaa ne rintaansa vasten ja toivoo...toivoo, että äiti ja isä suostuvat. Kyllä, kyllä he suostuvat! Kyllä niin käy. Eihän siitä ole epäilystäkään!
*******************************************
Illan hämärtyessä Vanha-Paulus astuu ulos tallin ovesta ja etenee puolijuoksua kohti Kylän Tallin päärakennusta. Kohta hän palaa Senni-vaimo kannoillaan juosten takaisin tallille.
Hetken kuluttua vihreä henkilöauto kääntyy Koivikkokujalta Kylän Tallin pihalle.Pitkä hahmo nousee autosta ja menee kiireisin askelin tallin matalasta ovesta sisään.
Tallin pienestä ruutuikkunasta kajastaa valo pitkään sinä iltana.
*******************************************
Puuhavinkki.
1. Kirjoita kirje tai kortti. Lähetä se jollekin kaverillesi, serkullesi tai isovanhemmillesi.
Postin lähettäminen on hauskaa. Oletko asioinut postissa? Sieltä voit valita kirjeen tai kortin päälle mielesi mukaisen postimerkin.
Kirjeen tai kortin vastaanottaja ilahtuu, kun muistat häntä.
2. Kohta on joulukorttien lähettämisen aika. Voitte koko perhe järjestää yhteisen askarteluillan, jolloin valmistatte omatekoisia kortteja.
Omatekoinen kortti on arvokas. Se on ainutlaatuinen. Sellaista ei ole toista.
Iloisia askartelutuokioita!
*******************************************
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti