Jouluaatto Onnivaarassa

                    

24. joulukuuta

On jouluaatto. Onnivaaran kylä herää hienoiseen lumisateeseen.Pyry yltyy päivän mittaan ja tyyntyy iltaa kohden. Maa saa aattoillaksi pehmeän, kauniin lumivaipan.

Onnivaarassa joulun valmistelut ovat lopuillaan.
Joulu saa tulla!

Kylän raitti on hiljentynyt.Kauppias Markkanen on sulkenut kauppansa oven joulun pyhiksi. Oveen hän on kiinnittänyt lapun: Hyvää joulua kaikille asiakkailleni ja Onnellista uutta vuotta!
Kyläläiset ovat saaneet kinkkunsa, makkaransa, riisinsä ja hedelmänsä. Nyt on Markkasen joululoman aika!
Kaupan pihapiirin keskellä seisova komea kuusi valaisee lähitienoon. Pehmeää lunta on pyryttänyt sen oksille.

Puustisen Leipomon ikkunaa koristavat rouvan itse leipomat, taidokkaasti koristelemat piparit ja hieno piparkakkutalo.Sen pihassa kasvaa piparikuusia ja juoksee pipariporoja. Koko komeus on kuorrutettu valkoisella tomusokerilla. Se on kuin kaunis talvinen maisema.
Piparikilpailuun osallistuneiden lasten ehdotukset ovat esillä ikkunan etureunassa. Kilpailun voittajan, Luukas Hurskaisen, papin pojan, Suomi-pipari komeilee keskellä ikkunaa. Luukas on usein koulumatkallaan poikennut ihastelemaan leipomon ikkunaa. Kun hän kasvaa isoksi, niin hänestäkin voisi tulla leipuri, hän ajattelee. Piparikilpailun voitto taisi innostaa koulupoikaa!

Pienen Lelupuodin ikkuna on houkutellut kylän lapsia päivittäin ihastelemaan leluja. Vanhat nuket ja nallet istuvat rinnakkain isolla tyynyllä. Hieno keinuhevonen seisoo ylväänä katsellen ikkunan takana kurkistelijoita. Suuri, komea nukketalo asukkaineen ja kalusteineen saa pikku tytöt ihastuksiin! Ikkunassa seisoo myös puuhevonen, jota Matleena ei saa mielestään.
Sellainen hänellä oli lapsena. Miten on mahdollista, että samanlainen seisoo nyt Onnivaaran Pienen Lelupuodin ikkunassa?Matleena ei saa ajatusta mielestään.

Kirppukellarin Artulla on ollut paljon puuhaa joulun alla. Hän on paketoinut ja vienyt kasapäin lahjoja  syrjäkylien perheisiin. Paketointitalkoissa oli apuna reipas joukko koululaisia. Posti- Pyry ja Markkasen Immu kantoivat painavat paketit Artun autoon. Arttu huristeli autollaan iltamyöhään asti jakamassa paketteja kylän eri kolkkiin.

Pienen Lelupuodin Niilo poikkesi eräänä päivänä Kirppukellariin tuomaan paketin. Se ei ollutkaan tarkoitettu perheisiin vietäväksi, vaan Matleenalle.
Niilo kertoi Artulle kuulleensa kauppias Markkaselta Matleenan käynnistä kaupan varastolla ja tämän hämmästyksestä nähtyään puuhevosen varaston hyllyllä.
Niilo pyysi Arttua viemään paketin Matleenalle. Paketin naruun oli kiinnitetty kirjekuori, johon oli kírjoitettu Matleenan nimi. Vasta jouluna Matleena saisi avata paketin.

Hellänmäen Onnenkukkulalla mummot ja vaarit ovat sonnustautuneet parhaimpiinsa. He istuvat katetun joulupöydän ääressä. Hoivakodin iloinen väki tarjoilee
jouluateriaa asukkaille. Iloinen rupattelu täyttää Onnenkukkulan ruokasalin.
Illan suussa on Onnenkukkulan jouluaaton kohokohta. Pappi Hurskainen tulee pitämään jouluhartauden ja laulattamaan kanttori Kuuluvaisen kanssa joululauluja. Pappi Hurskaisella ja kanttori Kuuluvaisella on kiirettä jouluna. Hartaustilaisuuksia on pitkin kylää, sen perukoilla asti. Pappi ja kanttori ovat odotettuja vieraita. Mielellään he käyvät syrjäkylillä tapaamassa Onnivaaran asukkaita.
Kirkon aattohartauden jälkeen on vuorossa Onnenkukkulalla käynti.
Siellä heitä parhaimpiinsa sonnustautuneet asukkaat jo odottavatkin!

Kylän Tallin Senni ja vanha-Paulus valmistautuvat jouluaaton hartauteen kirkolle. Tallin työt on hoidettu. Hevoset ovat saaneet joulukauransa ja porkkanansa.
Talli on puhdas ja siisti. Pienet lyhdyt valaisevat pilttuiden välissä olevaa käytävää. Tänään Matleenalla on vapaapäivä. Paulus ja Senni ovat hoitaneet jouluaaton tallityöt.
Virvatuli ja varsavauva voivat hyvin. Pikkuinen kasvaa kohisten. Nimeä sille ei ole vielä annettu.
Matleena on saanut luvan päättää varsan nimen.
Kaaleppi-ori hörähtelee pilttuussaan. Se taitaa tietää, että jouluaamuna on tiedossa rekiretki joulukirkkoon.
Tallin pienistä ruutuikkunoista siivilöityy himmeä valo pihan lumihankeen. Joulurauha vallitsee Kylän Tallilla.

Päiväläisen perhe on kokoontunut pikkuveljen kehdon ympärille. Vauva nukkuu. Tutti heiluu vauvan suussa lutkutuksen tahdissa. Suloinen pieni poika! Sisaret silittävät pikkuveljen pientä kättä, ihmettelevät sen pikkuisia sormia.
- Isä, onko pojannimistä kukkaa olemassa?, kysyy Lilja-Lemmikki. Touko Päiväläinen ei heti vastaa. Hän miettii. Vaikka puutarhuri onkin, eivät kaikki maailman kukkien nimet ole hänen tiedossaan.
- Enpä osaa äkkiseltään sanoa... kasvien nimistä jokin sopii kyllä pojankin nimeksi...hmm, Kuisma muistuu nyt mieleeni... isä Päiväläinen puhelee.
Muu perhe ei juuri nyt ole kiinnostunut nimen pohtimisesta. Vauvassa on niin paljon ihmettelemistä ja ihastelemista.
Jouluaatto-iltana, kun Päiväläisen tyttökatras on jo hauskan illan päätteeksi vetäytynyt makuukamariinsa ihastelemaan joululahjojaan, Touko Päiväläinen koppaa Taimin kainaloonsa ja kertoo illasta, jolloin hän näki tähdenlennon ja toivoi. Toivoi ja kiitti.
Nyt se toive on toteutunut. Jouluvauva, pieni poika, on syntynyt Päiväläisen perheeseen. On kiitoksen aika!

Kontionkulman joulupukki on vieraillut Arttu Saapungin kodissa. Matleena ihmettelee saamaansa isoa, painavaa joululahjaa, johon on kiinnitetty hänen nimellään varustettu kirjekuori.
- Avaa nyt, kehottaa Arttu... ensin se kuori...
Matleena irrottaa kuoren narusta ja avaa sen. Hän vetää kuoresta kirjeen ja lukee:
"Matleena hyvä! Terveisiä Lapista! Kuulin Niilolta,että olit hämmästellyt Markkasella puuhevosta. Sellainen samanlainen sinulla oli kuulemani mukaan ollut lapsena. Minä sen olin tehnyt. Niitä vieläkin teen, tosin enää vain muutamia silloin tällöin. Kädet eivät enää ole näppärät ja näkö on heikentynyt. Sinulle valmistin yhden. Saat sen joululahjaksi minulta, Lapin Ukolta.
Tunsin ukkisi kauan sitten. Kavereita olimme. Entisiä naapureita. Ukki sen hevosen sinulle toi. Kuulin, että muistelit naapuriltasi sen saaneesi. Ukkisi naapurilta, niin se oli.
Toivottavasti hevosesta on sinulle paljon iloa! Terveisiä Lapista sinne Onnivaaraan ja Hyvää Joulua!" Lapin Ukko

Matleena haukkoo henkeään. Puuhevonen, sellainenko paketissa on! Matleenan kädet saavat vauhtia, kun hän repii paperin  hevosen päältä. Heppa, samanlainen, aivan samanlainen kuin silloin lapsena! Matleena riemuitsee, tytön posket punoittavat ja silmät loistavat ilosta. Hän puristaa puuhevosta rintaansa vasten, puristaa kovasti.
- Löysit kotiin, hän kuiskaa sen korvaan, löysit minut...heppaseni...

Koivikkokuja 5. Kuuluvainen Kauko, Raisa ja Emmi L.L.T. lukee postilaatikossa. Laatikkoon sujahtaa kirje. Kirjeen tuoja häviää nopeasti jouluaaton iltahämärään. Vain askelten jäljet jäävät lumihankeen kertomaan laatikolla kävijästä.
- Muistiko kukaan käydä postilaatikolla tänään?, kysyy isä-Kauko, kun perhe on lopettanut jouluateriansa. Mummi ja ukki on haettu Onnenkukkulalta viettämään joulua Koivikkokujalle. He kiittelevät kylläisinä Raisa-tytärtään maukkaasta jouluateriasta.
- Minä en vilkaissut postilaatikkoon, sanoo äiti, joka oli pikaisesti käynyt Kylän Sanomien toimituksessa laittamassa Päiväläisen vauvauutisen ilmoituskuntoon.
- Emmi, oletko kurkistanut tänään postilaatikoon?, kysyy isä uudestaan. Emmi on hiljainen, hän istuu ajatuksissaan verannan sohvalla. Mieli askaroi joulupukin kirjeessä, niissä kissanpennuissa.
- En, isä, en ole kurkistanut, Emmi sanoo tuskin kuuluvalla äänellä.
- Kipaise, ole kiltti, isä pyytää.

Emmi vetää saappaat jalkaansa ja takin niskaansa.
Ulkona on kylmä, pakkasyö tulossa. Emmi katselee taivaalle. Tähdetkin ovat jo syttyneet taivaankannelle.
Emmi ihmettelee tuoreita jalanjälkiä, jotka johtavat pihasaunalle ja takaisin, suoraan postilaatikolle. Kuka on liikkunut pihalla? Postilaatikolla on joku sittenkin käynyt tänään. Isä ei tainnut vain muistaa.
Emmi kietoo takin tiukasti ympärilleen ja pinkaisee portille. Hän nostaa postilaatikon kannen, mutta ei näe siellä mitään. Kädellä on vielä koitettava. Käsi osuu kuoreen, kirjekuoreen. Emmi nostaa sen laatikosta. Hämärän pihavalon loisteessa hän näkee, että kuoren päällä ei lue mitään.

Emmi palaa sisälle, riisuu ja vie kuoren isälle.
- Ei mitään...tai tällainen kuori vain..ei edes nimeä.
Isä ottaa kuoren, avaa sen ja kutsuu Emmin luokseen. Kuoressa on kaksi valokuvaa, kissanpentujen, niiden samojen, mustan ja harmaan, niiden, joita Emmi oli toivonut joululahjaksi.
Emmi on hölmistynyt. Miksi kuori on tullut postilaatikkoon? Miksi...miksi kissanpentujen kuvat ovat kuoressa? Joulupukki ei varmaan voi toteuttaa tällaisia toiveita...Ajatukset pyörivät sekavina Emmin mielessä.
- Emmi, täällä on myös kirje. Luetaanpa se. Ja isä lukee:

- Hyvää joulua Emmi! Olemme odottaneet luoksesi pääsyä. Miau! Me molemmat. Tule hakemaan, haluamme lämpimään. Miauu! Tule pihasaunan eteiseen, olemme siellä, penkillä olevassa kopassa. Miau! Tule pian!

Emmi saa jalat alleen. Nyt saa takki jäädä, vain saapppat sujahtavat jalkaan. Emmi pinkaisee pihan poikki saunalle niin, että lumi pöllyää. Hän tempaisee saunan oven auki, siristelee silmiään hämärässä ja huomaa sitten saunan eteisen penkillä korin, jossa on kansi päällä. Emmiä jännittää! Ovatko kisut tuossa korissa? Emmi avaa varovasti korin kannen.- Miau, miau,kuuluu korista. Peiton sisällä lämpimässä on kaksi kissanpentua, musta ja harmaa. Ne alkavat kömpiä korin reunaa vasten ylös peiton seasta.
- Oih, voih, huokailee Emmi...kisut..joulupukki, kiitos...Emmi ei tiedä mitä sanoisi. Hän on niin hämmästynyt, iloinen ja innoissaan.

Isä on ilmestynyt saunan ovelle lyhty kädessään. Hän auttaa Emmiä kantamaan korin sisälle.
Äiti, mummi ja ukki tulevat ihastelemaan kissanpentuja. Ne kömpivät korista, pääsevät Emmin syliin ja sitten lattialle ihmettelemään uutta kotiaan.
Sinä jouluna Emmin muut joululahjat jäivät vähemmälle huomiolle. Kissanpennut valtasivat hänen sydämensä, sylinsä - ja sänkynsä.

Onnellinen Emmi nukkuu jouluyön untaan kissanpennut vuoteensa jalkopäässä. Emmi havahtuu unestaan, kun tuntee kisun karhean kielen kämmenellään. Hän hymyilee ja nukahtaa pian uudestaan.
Koivikkokujan Emmi Liina Lotta Tuulevin huoneesta kuuluu tasainen tuhina. Onnellista untaan, poski pielusta vasten nukkuvan Emmi-tyttösen unituhina ja kahden suloisen kissanpennun kevyt kehrääminen.

********************************************

KAIKKI ONNIVAARAN ASUKKAAT TOIVOTTAVAT SINULLE ONNELLISTA JA RAUHALLISTA JOULUA JA HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014!


*******************************************

Tiedätkö, Emmin ja Onnivaaran tarina tulee jatkumaan.
Moni asia jäi näissä kertomuksissa arvailujen varaan:
Kirppukellarista kuuluneet salaperäiset askeleet, Päiväläisen vauvan ja Virvatulen varsan nimet, Emmin kissanpentujen arvoitus...
Niiden lisäksi monta muuta uutta tarinaa on Onnivaarasta kerrottavana.

Luulenpa, että niistä Onnivaaran tapahtumista syntyy kirja.
Kerron kyllä, kun sellainen on tulossa. Odotahan vain!

Kiitos Sinulle! Tavataan!

********************************************************

Hassun hauska nimen tarina

23. joulukuuta


Eräänä joulukuun yönä Onnivaaran pieni kylä joutui hurjan talvimyrskyn kouriin.
Tuuli puhalsi vinhasti Raikujärveltä ja toi mukanaan sakean lumimyrskyn, joka kasaantui valtaviksi kinoksiksi tien vierustoille ja kylän asukkaiden pihoille sekä portaille niin, että talojen ovia tuskin sai auki.
Hellänmäen ja vaaran korkeat, jykevät, lumiset kuuset huojuivat tuulessa kuin heinä kesäisellä pellolla. Niin valtaisa oli tuulen voima.

Ja sitten se tapahtui. Kylä pimeni. Yhtäkkiä ei yhdestäkään talosta kajastanut valoa. Kuusen lamput Markkasen kaupan pihalla sammuivat, Puustisen leipomon ja Kirppukellarin ikkunat pimenivät. Kylän raitin lyhtypylväät eivät valaisseet teitä. Hellänmäen Onnenkukkula ei loistanut kirkkaana majakkana alapuolella olevaan kylään.
Pimeyden myötä Onnivaaraan laskeutui hiljaisuus.

Seuraavan aamun hämärässä kylän väki näki umpeen kinostuneet pihapiirinsä ja paksuun lumivaippaan peittyneet kylätiet. Kylän raitilla ei näkynyt kulkijoita. Kaupat eivät avanneet oviaan. Ei kuulunut lasten iloisia ääniä lumileikeissä. Ei kuulunut Kylän Tallin Kaaleppi-oriin aisakellon kilinää eikä vanhan Pauluksen reen jalaksien rahinaa kinostuneilla kyläteillä. Ei pörissyt puutarhuri Päiväläisen vanhan kuorma-auton moottori tavanomaisilla kukkareissuillaan. 
Kyläläiset pysyivät lämpimissä kodeissaan suojassa sakealta myräkältä ja purevalta viimalta. Kylä oli hiljainen, lumen ja pimeyden saartama.
Hiljaisuuden rikkoi vain Raikujärveltä puhaltava ankara, viuhuva myrskytuuli.

Ison Kaupungin suunnasta kuului moottorin raskasta jyrinää ja kohta aamuhämärään ilmestyi vinhasti pyöriviä kirkkaita vilkkuvia valoja. Aurausautot olivat tulossa avaamaan teitä kyläläisten kulkea. Onnellista oli se, että suuri myräkkä sattui viikonlopuksi. Ei tarvinnut koululaisten rämpiä umpihangessa koululle painavine reppuineen.
Aurausautot tuiskuttivat lumet tien vierustoille korkeiksi lumivalleiksi. Lumisade jatkui seuraavankin päivän, mutta vain hienona hiutaleiden leijailuna kevyeksi peitteeksi auratuille teille. Tuuli tyyntyi iltaa kohden. Hämärä laskeutui Onnivaaraan.
Kotien ikkunoihin syttyivät kynttilät ja lyhdyt valaisemaan pimenevää iltaa.  

Onnivaaran kylä näytti lumoavan kauniilta pienine valotuikkuineen lumisessa maisemassa.
Kyläläiset eivät pimeästä piitanneet. Kynttilöiden valossa oli rauhallista ja tunnelmallista puuhastella kodin pieniä askareita.

Emmi, äiti ja isä istuvat lasiverannalla. Kynttilät palavat ikkunalaudoilla. Pöytää valaisee viisihaarainen kynttelikkö. Kynttilöiden liekit toistuvat ikkunalaseissa moninkertaisina ja veranta suorastaan kylpee valossa pimeää pihaa vasten.

Isä istuu verannan sohvalla ja lukee hyräillen nuotteja. Äiti istuu ukin vanhassa nojatuolissa ja lukee. Emmi nojaa uneliaana isän kylkeen sohvan nurkassa. Isä pyörittelee hyräillessään sormellaan Emmin niskakiharoita. Se tuntuu Emmistä hyvältä. Isän kainalossa on hyvä olla. Isä on lämmin ja turvallinen.
- Väsyttää...Emmi sanoo raukeana. Isä lakkaa hyräilemästä, nostaa katseensa nuoteista ja kääntyy Emmin puoleen:
- Torkahda hetki, Emmi L.L.T., heittäydy siihen pötköllesi...
Emmi virkistyy hetkessä ja nousee istumaan. Väsymys on yhtäkkiä tipotiessään: -Isä, kerro taas se tarina, kuinka minä sain nimeni, kerro! Emmi on kuullut tarinan ainakin sata kertaa, mutta haluaa aina vain kuulla sen uudestaan.
Äitikin nostaa katseen kirjastaan:- Et taida koskaan saada kylliksesi siitä tainasta, hän naurahtaa.

Isä nostaa Emmin polvelleen. Emmi kietoo toisen kätensä isän kaulan ympäri ja katsoo häntä tiukasti silmiin. Hän haluaa nähdä isän nauravat silmät tämän kertoessa tarinaa.Varsinkin sitä yhtä kohtaa...
- No, kerrotaan...hmm.. no...Ennen syntymääsi me äidin kanssa mietimme vauvalle sopivaa nimeä, tyttövauvalle ja poikavauvalle, kun ei ollut tiedossa kumpi sieltä äidin vatsasta tulee. Mummilla ja ukillakin oli omat ajatuksensa nimestä. Mummi oli sitä mieltä, että nimeä ei voi päättää ennenkuin näkee vauvan. Nimen pitää sopia vauvalle. Niin mummi sanoi.
Päätimme sitten odottaa vauvan syntymää.

-Tyttö tuli! hihkaisi Onnivaaran sairaalan punaposkinen kätilö, Inkeri.- Tomera tyttö, tomera on...ääntä riittää kuin kanttori-isällä konsanaan.
Pieni, pyylevä Inkeri-kätilö nostaa kurttuisen, punaisen, huutavan lapsen Raisa-äidin rinnoille.
- Totta, tomera on - kuin Lotta, kuiskaa synnytyksestä voipunut äiti-Raisa. - Mistähän tuo Lotta mieleen juolahti... Äiti katsoo pientä huutavaa kääröä rinnoillaan ja silmäkulmasta vierähtää kyynel pitkin hikistä poskea. Siinä se nyt on, odotettu!
Raisa-äiti silittää vauvan vielä märkää tukkaa, jota näyttää sitäkin olevan kuin isällään, runsaasti. Vauva rauhoittuu, ynisee hiljaa.
Kätilö-Inkeri tulee ja ottaa rivakoin, tottunein ottein vauvan, käärii sen peittoon ja lähtee viemään hoitopöydälle mitattvaksi ja punnittavaksi. 
 
Äiti ja vauva ovat päässeet synnytyshuoneesta osastolle, kun Kauko-Armas, ukki ja mummi saapuvat kukkakimppuineen onnittelemaan äitiä ja ihastelemaan pientä suloista tyttövauvaa.
Kauko-Armas harmittelee, ettei voinut synnytyksen hetkellä olla tukemassa vaimoaan. Kirkossa oli tilaisuus, johon kanttorin oli mentävä. Virkavelvollisuus.

Kanttori Kuuluvainen kumartuu vaimonsa puoleen ja suutelee häntä otsalle: -Raisa, rakkaani...  Innostukseltaan ja hämmennykseltään hän ei saa muuta sanotuksi. Ajatukset sinkoilevat sekavina päässä. Vauva, meidän vauva, siinä se nyt on!
Sitten hän katsoo tuhisevaa kääröä pienessä vuoteessa.
- Tyttö, tytteli, pieni... Liikutus valtaa ison miehen.Hän nostaa käärön syliinsä ja tuudittaa, hyräilee hiljaa ääni väristen ..Uinu, uinu, pieni kultahapsi... Sanat takeltelevat isän kurkussa. Hän laskee vauvan varovasti takaisin pieneen vuoteeseen ja pyyhkii silmäkulmiaan.

Ukki ja mummi saavat vuoron ihastella pikkuista. He lepertelevät pikkuiselle kauniita sanoja.
- Jos olisin ehdottanut vauvalle nimeksi Sirkkaa, niin ei se olisi sopinut, sanoo mummi.- Vauva ei ole yhtään Sirkan näköinen, mutta muistuttaa erästä sukulaista, oman äitini nuorempaa siskoa. Hänen vauvakuvaansa, Liina-tädin. Suvun vanhoja valokuvia katselïn juuri, mummi juttelee.

Ukki epäröi mahtaako vain muutaman tunnin vanhasta ryppyisestä vastasyntyneestä nähdä jo suvun piirteitä. Sitä ukki ei mummille tohdi sanoa, mielessään vain pohtii. 
Ukilla oli jo hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää oma ehdotuksensa tulokkaan nimeksi. Ei tarvittaisi kuin yksi nimi, mutta sitäkin kauniimpi.
Ukki, kuten tyttärensä, nyt tuore äiti,
on sanoja, runoja, kirjoja rakastava entinen merenkävijä, vuosia maailman meriä seilannut, nyt eläkkeellä oleva merikapteeni.
- Tuulevi, se on minun ehdotukseni vauvan nimeksi, tokaisee ukki katsellessaan pikkuista. Tuulevi, se on kaunis nimi! Runollinen!

- No jopas satelee nimiehdotuksia...Liinaa ja Tuulevia...
Minulle pälkähti jostain kummasta päähäni Lotta siellä synnytyshuoneessa, Raisa äiti kertoo. Se...se tuli vain...jostakin, en tiedä...
- Liina, Tuulevi, Lotta... makustelee isä- Kauko..minulla ei ole nimiehdotusta. Onhan tässä vielä aikaa miettiä ennenkuin lapsi kastetaan.

On Kuuluvaisten tyttövauvan kastepäivä.
Pappi Hurskainen on tullut toimittamaan kasteen Koivikkokujalle, joka vauvan syntymän aikaan oli vielä ukin ja mummin koti.
Kastejuhlaa vietetään perhepiirissä, vain Sonja, äidin rakas ystävä, on kutsuttu vauvan sylikummiksi.

Kaunis kastepöytä vesimaljoineen, kukkineen ja kynttilöineen on laitettu olohuoneeseen. Vauva tuhisee kummin sylissä. Hänet on puettu mummin tekemään kastemekkoon, jossa äiti-Raisakin on aikanaan saanut nimensä. Mummi on säilyttänyt mekon huolella, pessyt ja silittänyt kastetilaisuutta varten. Mekossa, vauvan rinnan päällä, on vaaleanpunainen ruusuke koristamassa muuten yksinkertaisen kaunista kastemekkoa. Mummi ja ukki ovat sonnustautuneet juhlavaatteisiinsa. Mummilla on yllään tummansininen samettimekko, jossa on hänen itsensä virkkaama kaunis pitsikaulus. Ukki, tapansa mukaan, on pukeutunut juhlaan merimiestakkiinsa, jossa on kullan väriset napit.


Kastetilaisuus olisi valmis alkamaan, mutta isä ja äiti Kuuluvainen supisevat vielä keittiössä.
- Kauko-Armas, kerro nyt ehdotuksesi, Raisa-äiti alkaa tuskastua. Isällä on ollut mielessään kaksi nimiehdotusta. Hän ei osaa päättää kumman ehdottaisi ja olisivatko ne sittenkään juuri sellaiset, jotka hän haluaisi tyttärelleen... Hän epäröi, raapii päätään..
Mummin ja ukin kanssa sovittiin, että annetaan vauvalle jokaisen ehdottama nimi, kunhan ne saadaan oikeassa järjestyksessä kauniisti ja hyvin toisiinsa sointuviksi.
Lotta, Liina ja Tuulevi, ne olivat äidin, mummin ja ukin ehdotukset. Vain isän puuttui.

Emmi istuu isän polvella ja katsoo häneen. Kohta se tulee... Ne isän silmät, kun hän sanoo...

- Kauko-Armas, älä enää emmi, kerro...äiti ei saa sanotuksi lausetta loppuun, kun isä hihkaisee:
- Puolinuotti ja piste! Emmi, siinähän se.. se, se on hyvä...oikein hyvä...mahdoinko sitä ajatella... mutta hyvä se on!

Emmiä huvittaa. Isä eläytyy joka kerralla kertomaansa niin, että silmät lentävät selälleen, suu levähtää tyytyväiseen virneeseen ja isä melkein hypähtää ilmaan, kun hän keksii nimen...tai luulee keksineensä. Vai mitä luulet?
Ja sitten tuo "puolinuotti ja piste", niin isä aina sanoo, kun on keksinyt tai oivaltanut jotain. Hassu isä!


Isä kertoo, että äiti ei ollut ällistykseltään selvitä isän salamannopeasta vastauksesta. Hän sieppasi paperilappusen ja kirjoitti siihen:
Lotta, Liina, Tuulevi, Emmi...ei tuossa järjestyksessä nimet eivät voineet olla. Ne eivät sointuneet toisiinsa kauniisti. Liina, Tuulevi, Emmi, Lotta...ei...ei sekään...
- Emmi Liina Lotta Tuulevi, isä sanoi ponnekkaasti.
- Juuri niin, Kauko-Armas, sanoi äiti, - juuri niin, ja kirjoitti nimet paperille uudessa järjestyksessä.

Pappi, kummi, vauva sylissään ja mummi sekä ukki katsoivat ihmeissään iloisesti nauravia äitiä ja isää, kun he paperilappuineen kiiruhtivat olohuoneeseen. Äiti ojensi lappusen papille. Pappi nosti hiukan kulmiaan, hymyili, nyökkäsi ja aloitti kastetoimituksen.

Emmi Liina Lotta Tuulevi! Sen nimen tarina on melkoisen hauska ja hassukin. Hyvä nimi se on, siitä kaikki ovat yhtä mieltä. Emmikin. Hän pitää kaikista nimistään. Emmiksi häntä kutsutaan. Se oli äidin, isän ukin ja mummin yhteinen sopimus.
Toisinaan Emmi kuvittelee olevansa Liina, toisinaan Lotta ja toisinaan Tuulevi. Kaikki he ovat erilaisia tyttöjä ja se on Emmistä hauskaa. Kun Emmi sattuu raisulle päälle, kotona tiedetään mikä tyttö silloin on pannut tuulemaan. 

Äiti laittaa kirjan kiinni ja asettaa sen verannan pöydälle. Hän on kuunnellut Emmin nimen tarinaa ja nauttii aina nähdessään tyttärensä innostuksen, kun tämä seuraa isän ilmeitä ja eleitä kertomuksen edetessä. 
Sitten äiti muistaa:
- Vauvoista puheen ollen, Päiväläisen Lilja-Lemmikki käväisi tuomassa toimitukseen ilmoituksen seuraavaan lehteen. Tyttäret ovat saaneet pikkuveljen. Ajatella, vihdoinkin poika! Tytöt ovat hartaasti toivoneet pikkuveljeä. Kertoivat itse, Touko ja Taimi.

Emmin kasvoille nousee hymy. Lämmin hyvänolon tunne valtaa hänet.
- Voisiko olla totta...se kirje...kirje joulupukille
...minä toivoin Päiväläisille poikavauvaa ...
voikohan pukki sellaisia toiveita täyttää, Emmi pohtii itsekseen.
Niin tai näin, Emmi on hyvillään. Kovin hyvillään ja iloinen Päiväläisen tyttöjen puolesta. Niin iloinen!

********************************************

Talvimyräkkäpäivän pimeänä iltana Emmi menee hyvillä mielin nukkumaan. Juuri, kun on nukahtamaisillaan, Emmi muistaa, että hän esitti kirjeessään joulupukille toisenkin toivomuksen. Ne kissanpennut..se harmaa, tai musta..ihan kumpi vain... Emmi nukahtaa kesken ajatuksen... Unessa Emmi leikkii kissanpennun kanssa, silittää sen silkinhienoa turkkia. Leikistä väsynyt kissanpentu käpertyy Emmin syliin ja nukahtaa siihen. Emmi nostaa sen rintaansa vasten ja painaa nenänsä sen lämpimään turkkiin...

Myös naapurissa, Päiväläisellä, on kiitollisia yöunille menijöitä.
Erityisen kiitollinen on Touko Päiväläinen. Hän muistaa tähdenlennon ja huokauksen... ja kiitoksen, johon hänellä tänäkin iltana on aihetta.

********************************************

PUUHAVINKKI

Elävä tuli: kynttilät, lyhdyt, takkatuli tai vaikkapa nuotio, ovat lämpimän tunnelman luojia.
Niidenkin valossa voi tehdä hauskoja asioita.

Sisällä voit kynttilän tai lyhdyn valossa tehdä varjokuvia seinälle. Voit keksiä varjokuvateatterin yhdessä sisarustesi tai vanhempiesi kanssa.

Takkatulen lämpöön on mukava asettua köllöttelemään ja lukemaan. Tai pyytää vanhempia lukemaan sinulle.

Vaikka olisi pimeää, niin pihalle voi rakentaa nuotion valaisemaan ja lämmittämään sen äärellä istujia. Nuotiomakkaran paisto porukalla on hauskaa ja maistuu ulkona uskomattoman maittavalta!

*******************************************

  

Valon Juhlan lyhtykulkue

13. joulukuuta

.
Taivaalla tähtivyö
kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön
tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy,
kynttilät syttyy.
 

Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,Pyhä Lucia.

Kiteet luo helmivyön
valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön
luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,
Pyhä Lucia.

Kylän yhteinen Valon Juhla aloittaa Onnivaaran Joulumarkkinat. Valon Juhla on vuoden pimeimmän ajan juhla, joka tuo valon ja lämmön keskelle kylmyyttä ja pimeyttä.

Onnivaarassa on Valon Juhlan iltana lumoavan kaunista. Valon Kulkue vaeltaa kylän raittia, teitä ja polkuja pitkin Markkinatorille Markkasen Kaupan pihapiiriin, sinne missä suuri valaistu kuusi ottaa sen vastaan.

Samalla kellonlyömällä kynttilälyhtyjä kantavat lapset ja aikuiset lähtevät  eri puolilta kylää liikkeelle kohti Markkinatoria: koululaiset opettajineen koululta, Pappilan väki ja naapurit sekä Revonperän asukkaat kirkon kupeesta, Onnivaaran Toimituksen, Kirppukellarin ja Puotipajan pikku puotien kauppiaat Pienen Lelupuodin edestä, Päiväläiset, Kuuluvaiset ja Kylän Tallin väki Koivikkokujalta ja Hellänmäen kulkue yhdessä Kontionkulman asukkaiden kanssa kokoonnuttuaan mäen alle lyhtyineen.

Lyhtykulkue etenee hitaasti kohti Markkinatoria. Se on kuin pimeässä etenevä monihaarainen valoköynnös, joka teitä ja polkuja pitkin kiemurrellessaan valaisee tienoon lumoavan kauniisti kymmenin kynttilöin. 

Pian Markkintorin täyttää eri puolilta saapuvat, lyhtyjä kantavat lapset ja aikuiset. Lapset asettuvat suureen piiriin kuusen ympärille ja asettavat kynttilälyhdyt eteensä maahan. Kynttilät lepattavat lyhdyissä ja hanki kimaltaa niiden valossa pienin kimaltein.
Aikuiset seisovat taempana lyhdyt käsissään.

Pappi Hurskainen astuu lasten piirin keskelle ja toivottaa väen tervetulleeksi aloittamaan kylän perinteiset Joulumarkkinat.
Hän toivoo, että markkinoista tulee tänäkin vuonna kylän yhteinen iloinen tapahtuma, jossa kohdataan naapureita ja  muita tuttuja kylän joka kolkalta.
Markkinoilla on paljon hauskaa ohjelmaa lapsille ja aikuisille sekä runsaasti kyläläisten itse valmistamia tuotteita myytävänä.

Kanttori  Kuuluvainen vinkkaa koulun kuoron kuusen juurelle.Lapset laulavat kanttorin johdolla kylän väelle joululauluja. Esiyksen lopuksi kuoro saa raikuvat taputukset kylän väeltä.
Leipuri Puustinen kertoo, että seuraavana päivänä leipomon ikkunassa paljastetaan Itsenäisyyspiparin voittajan ja osanottajien piparimallit.
Puustisen mamma kiertää jakamassa kyläläisille uunituoreita pipareita ennenkuin lapset ja aikuiset lopuksi kajauttavat yhdessä ilmoille Valon Juhlan laulun Pyhästä Luciasta.

Kylä hiljenee, lyhdyt sammuvat. Vain taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa...

****************************************************** 

PUUHAVINKKI

Tunnetko tähtiä, tähtien nimiä, tähtikuvioita?
Oletko tutkinut tähtitaivasta?

Käypä kirjastossa etsimässä kirja, jossa kerrotaan tähdistä.
Jos sinulla on kotona sellainen kirja, ota se esille ja pyydä vanhempiasi kanssasi tutkimaan tähtiä ja muita taivaankappaleita.

Löydät kiehtovan maailman!



Terve tähtönen taivahalla,
tässä katson ja mietin taas.
En mä ymmärrä kirkkauttas, en sun ihmeistä tuikintaas.

 

 

 

 

 


 

Hellänmäen Onnenkukkulalla

12. joulukuuta

Hellänmäen Onnenkukkulan Hoivakoti on valaistu jouluisesti. Sen ovia ympäröivät valaistut havuköynnökset, ikkunoissa tuikkivat kynttilät ja pihakuusi valaisee ympäristöä kymmenin kirkkain lampuin.Latvatähti näkyy kauas, Onnivaaran kylän raitille asti.
Näky lumoaa hoivakotia kiemuraista tietä pitkin lähestyvän vierailijan.
 

Kuuluvaiset ovat menossa ukkia ja mummia tervehtimään. Äidin käsivarrella keikkuvassa korissa tuoksuvat tuoreet leivonnaiset liinan alla. Piilossa, korissa alimmaisena, ovat Emmin sinne salaa sujauttamat valokuvat kissanpennuista.
Ilta on kylmä, pakkanen on kiristynyt. Huuru nousee mäkeä kiipeävien lämpimästä hengityksestä.

Isä puuskuttaa.
- Kuinka on Kuuluvaisen kunnon laita, hän puhelee itsekseen. Hengästyttää..
Äiti ja Emmi kulkevat muutaman askelen edellä iloisesti rupatellen.
He saapuvat Onnekukkulan ovelle.Oven ikkunaan on kiinnitetty punaisia joulutonttuja ja possuja. Ovea avatessa narussa roikkuva kello kilahtaa kertoen vieraiden tulosta. Sisällä on valoisaa ja lämmintä.
Puutarhuri Päiväläisen tuomat joulukukat koristavat pöytiä ja ikkunalautoja.
Kuuluvaiset riisuvat päällysvaatteensa Onnenkukkulan vieraseteiseen ja astuvat peremmälle.

Onnenkukkulan Hoivakodissa, entisessä koulussa olleet luokat on muutettu asunnoiksi sinne muuttaneille. Huoneet ovat kodikkaita ja viihtyisiä. Kuten mummojen ja vaarien kodiessa aiemmin.
Myös ukin ja mummin koti Onnenkukkulalla näyttää samanlaiselta kuin Koivikkokujan koti. Siellä on mummin vanha piironki, keinutuoli ja pöytä. Ukin rakas vanha radio ja kirjat. Mummin kutomat räsymatotkin ovat lattialla. Ja pöydillä valokuvia Emmin perheestä.

Ukki ja mummi odottavat vieraitaan. He istuvat Onnenkukkulan olohuoneessa, suuressa salissa, jossa on paljon viherkasveja, pieniä pöytälampuin valaistuja, tunnelmallisia nojatuolinurkkauksia, keinutuoleja, pehmeät matot lattialla ja iso ryijy ikkunan vastaisella seinällä. 
Takaseinää vasten on piano ja sen vieressä korkea palmukasvi ja kirjahylly.
Onnenkukkulan olohuone on kaunis ja viihtyisä.

- Mummi! Ukki! huikkaa Emmi ja kipaisee heidän luokseen. Hän heittäytyy mummin kaulaan ja sitten ukin polvelle.
- Lapsukainen, Emmi-tyttönen, oletpa sinä taas venähtänyt pituutta, ja painoakin on tullut. Ukki köröttää polvellaan istuvaa Emmiä.
Isä ja äitikin tulevat tervehtimään ja halaamaan ukkia ja mummia.
- Terveisiä Koivikkokujan keittiöstä.Äiti ojentaa korin mummille.
- Kauko Aarre on leiponut suussasulavan ohuita pipareita teille ja minä Emmin kanssa joulutorttuja. 
Äiti nostaa liinan leivonnaisten päältä ja ihana tuoksu hulvahtaa huoneeseen.
Samassa Emmi syöksyy korin kimppuun ja työntää kätensä se pohjalle, sieppaa sieltä valokuvat ja sujauttaa ne taskuunsa. 
- No, Emmi, mikäs nyt...? kysyy mummi ja on vähällä pudottaa korin sylistään.
- Yksi salaisuus, mutta ei vielä, sanoo Emmi hätäisesti ja pitää kättänsä tiukasti taskun päällä.
-Sitten kohta...
Äiti Kuuluvainen ja Kauko Aarre katsovat ihmeissään toisiaan.Mitähän se Emmi on keksinyt...?

- Keittiöstä tuovat meille kohtapuoliin iltateetä.
Ja Emmille mehua, sitä vadelmamehua, josta hän pitää. Muistavat sen vieläkin, kun Emmi siihen niin kovin ihastui, ukki kertoo.
Kohta keittiön ovi avautuu ja Leeni, hoivakodin keittiötyttö, tulee kantaen tarjotinta. Siinä on teekupit, hunajaa ja Leenin leipomia, kuuluisia Onnenkukkulan rinkeleitä.
-Iltaa, iltaa, täällä onkin jo odotettu Koivikkokujan väkeä!
Tervetuloa! Mikä ihana tuoksu! Herkuillako aiotte Helmiä ja Joosea hemmotella?
Leeni hymyilee ja tervehtii iloisesti ukin ja mummin vieraita.
- Teen...niin ja Emmille vadelmamehun, tuon aivan kohta. Hän katsoo Emmiin ja taputtaa häntä poskelle.
- Eilisiä leipomuksia tässä, maistiaisiksi. Olepa hyvä! Isä ojentaa koria ja Leeni ottaa joulutortun ja piparin,asettaa ne tarjottimelle ja kiittää kanttori Kuuluvaista.
- Kuinka olisi kanttori Kuuluvainen... kun nuo Helmi ja Joose kertoivat teidän tulostanne tänne, niin täälläpä ilo siitä syntyi... Asukkaat kyselivät voisitteko laulattaa muutaman joululaulun täällä olohuoneessa...sopisiko se ...?
- Kyllä, kyllä, tottahan toki! Kyllä tähän olohuoneeseen muutama joululaulu mahtuu, isä Kuuluvainen innostuu. Lauletaan toki!

Äiti ja isä nauttivat ukin ja mummin kanssa iltateen ja Emmi vadelmamehua herkullisten tuliaisten kera.
Leenin rinkelitkin löytävät tiensä jo täysiin vatsoihin. Ei niitä voi jättää maistelematta!

Jossain kilisee kello. Se on merkki olohuoneessa alkavasta lauluhetkestä, juhlahetkestä Onnenkukkulan asukkaille!
Asuntojen ovet avautuvat Onnenkukkulan olohuone alkaa vähitellen täyttyä. Mummot ja vaarit tulevat olohuoneeseen kuka keppeineen kuka käsikynkkää toistensa kanssa, nyökkäävät ystävällisesti hymyillen kanttorille, äidille ja Emmille   ja istuutuvat keinutuoleihin ja pehmeisiin nojatuoleihin.   

- Hyvää iltaa! Täälläkö on innokkaita laulajia? Tuoleissa nyökkäillään.
- Mikäpä siinä, lauletaan pois, sanoo kanttori ja avaa pianon kannen.
- Niitä tuttuja lauluja...muutama.
- Enkeli taivaan, ehdottaa mummo keinutuolissa lämmin huivi harteillaan.
Kanttori avaa nuottivihkon, aloittaa laulun ja muut yhtyvät siihen.Onnenkukkulan olohuoneeseen laskeutuu harras tunnelma. Laulu on hiljaista, kaunista, herkkää. Kuuluvainenkaan ei tapansa mukaan korota ääntään tässä seurassa.

Emmi istuu mummin vieressä. Yhtäkkiä hän muistaa valokuvat taskussaan. Hän työntää käden taskuun, vetää kuvat esille, tönäisee mummia ja näyttää kuvia hänelle.
- Toivoin joulupukilta kissanpentua. Kirjoitin kirjeen.
Tällaisen haluaisin, harmaan tai mustan, Emmi supattaa mummille.- Eivätkö olekin söpöjä!
Mummi katsoo Emmin kädessä olevia kuvia ja nyökkää.

- Shhh...söpöjä ovat, söpöjä. Mummi ottaa kuvat käteensä ja sujauttaa ne sitten vieressään olevaan koriin.




Väki Onnenkukkulan olohuoneessa laulaa hartaasti eikä huomaa Emmin ja mummin välistä supattelua.

Harras, jouluinen lauluhetki Onnenkukkulan olohuoneessa on päättynyt. Kiitolliset asukkkaat ovat  poistuneet omiin asuntoihinsa.
Äiti, isä ja Emmi hyvästelevät ukin ja mummin.
Mummi pitää tuliaiskoria tiukasti käsivarrellaan. Hän supatteli Emmille näyttävänsä ukille suloisten kissanpentujen kuvat omassa asunnossa myöhemmin illalla.
Mummi lupaa miettiä Emmin toivomusta joulupukilta.

*******************************************

Hellänmäen Onnenkukkulan iso kuusi lamppuineen valaisee kotiin palaajien tietä. Kylänraitin valot  ja talojen pihoilla olevat kynttilä - ja jäälyhdyt ottavat heidät vastaan Hellänmäen alla.
Tähdet tuikkivat taivaalla.Koivikkokujan väki palaa onnellisena kotiin, omaan rakkaaseen kotiin, Raikurantaan.

*******************************************

PUUHAVINKKI

Sytytä pimeisiin iltoihin valoja. Runsaasti valoja!
Sisälle ja ulos.
Kynttilöitä ja lyhtyjä. Ripusta niitä puiden ja pensaiden oksille. Asettele ikkunoille, portaille ja ovien pieliin.

Jäädytä pihalla jäälyhtyjä, kun on kirkas pakkasyö.
Pimeässä illassa ne ovat lumoavan kauniita, kun sisällä olevan kynttilän valo siivilöityy jään läpi.

Kutsu perhe seuraavana pakkasiltana jäälyhtytalkoisiin.Tarvitaan vain vettä ja ämpäreitä.

Iloa valosta!
********************************************

Kirje Korvatunturille

11.joulukuuta

Emmi nousee varhain.Tänään hän kirjoittaa joulupukille. Asia on tärkeä. Emmille kovin tärkeä.
Emmin joululahjatoivomus ei ole ihan tavallinen. Emmi tietää, että joulupukin pajassa sellaista ei voi valmistaa.

Emmi istuu pöydän ääreen, ottaa kynän ja paperia ja alkaa kirjoittaa:

Joulupuki täälä emmi L.L.T.kuulunvainen minä asun onivarrasa siinä keltasiesa talosa koivikokujala potilukusa luke nimi mina osan jo vähän kirrjoita en ole vilä koulussa muta osan jo vähä voiko julupuki tuoda minule kisanpenun musta tai harmma molemat on ihana
haluan koavasti selaisen mirjamila on ole kilti jolupuki minä odottan sitä olen kilti ja tuo päivaläisele poika vauva sielä vain tytöjä paljo terveisit tonttule mummi ja ukkile hyvää lahja äitile ja isile kans
tule meile juoluna ole kiltti pukkii emmi

Emmi sulkee kirjeen kuoreen ja liimaa
postimerkin päälle.Huolellisesti hän kirjoittaa kuoreen:Joulupukki Korvatunturi
Sitten hän juoksee ulos ja sujauttaa kirjeen postilaatikkoon ja laittaa pyykkipojan posti-Pyrylle merkiksi, että laatikossa on jotain postitoimistoon vietävää.
Hän haluaa kuoren posti-Pyryn matkaan, jotta kirje lähtee pikaisesti Korvatunturille.

Emmi näkee posti-Pyryn tulevan pyörällään pitkin Koivikkokujaa. Pyry laittaa lehden Kuuluvaisten postilaatikkoon ja huomaa pyykkipojan. Hän kurkistaa laatikon sisälle ja poimii sieltä Emmin kirjeen. Posti-Pyry tähyilee portilta pihalle päin ja näkee Emmin verannan ikkunassa. Emmi vilkuttaa ja Posti-Pyry nostaa kättään.Tehtävä suoritettu!
Emmin kirje joulupukille on matkalla Korvatunturille!

 

 

*******************************************

PUUHAVINKKI

Taidatkin arvata mikä asia olisi hyvä tehdä mitä pikimmin, jos sitä ei vielä ole saanut tehdyksi.
Kyllä, kirje joulupukille. Ja joulukortit postiin.
Postissa on ennen joulua kovin kiireistä. Postipaketteja ja kortteja lähetetään ja noudetaan postista. Ruuhkaa riittää aamusta iltaan.

Jos haluat varmistua, että omat joulukorttisi ja kirje joulupukille ehtivät ajoissa perille, niin käypä lähettämässä ne näinä päivinä.

Jos et vielä osaa itse kirjoittaa, niin pyydä äidiltä, isältä tai isommilta sisaruksilta apua.
Kirjoittakaa kortteja ja kirje pukille yhdessä. On mukavaa valita omatekoisista korteista juuri se tietty kortti hänelle, jolle joulutervehdyksen lähettää.

Hauskaa iltaa!

Emmin salaperäinen kirje

10.joulukuuta

Emmi rakastaa niitä iltoja, kun äiti ja isä ovat kotona eikä kummallakaan ole kiire mihinkään.Tänään on sellainen ilta. Tätä iltaa Emmi on odottanut. Odottanut kauan ja innokkaasti, monestakin syystä.
Emmin mielestä kotona puuhastelu yhdessä isän ja äidin kanssa on hauskaa.Melkein parasta mitä hän tietää.

Tänään Kuuluvaisten keittiössä leivotaan. Tehdään joulutorttuja, paistetaan pipareita ja kootaan yhdessä piparkakkutalo. Sellainen Kuuluvaisilla tehdään joka vuosi. Joulun ajaksi se viedään salin pöydälle ihailtavaksi. Vasta joulupyhien jälkeen se pala palalta hupenee, kunnes enää muruset mummin vanhalla tarjottimella muistuttavat herkullisen kaunistuksen olemassaolosta.

Emmiä jännittää. Hänellä on kysyttävää äidiltä ja isältä. Kysyttävää, joka liittyy posti-Pyryn tuomaan kirjeeseen, ja sen sisällä olleisiin kahteen valokuvaan.
Kirje tuli Isosta kaupungista Emmin ystävältä Mirjamilta. Isossa Kaupungissa Emmin perhe asui ennen Onnivaaraan muuttoaan samassa korkeassa kerrostalossa kuin Mirjamin perhe. Mirjamilla on iso veli, Otto. Hänellä oli omat kaverinsa, talon pojankoltiaiset, jotka toisinaan olivat varsinaisia kiusankappaleita tytöille ja talonmies Anttoni Hankalalle. Talonmies Hankala on nimestään huolimatta mukava mies. Mutta tarpeen tullen, kun pojat tekivät kolttosiaan, hän otti heidät puhutteluun ja palautti järjestyksen pihamaalle.

Kuuluvaisten keittiössä on kotoinen tunnelma. Isä Kuuluvainen tapansa mukaan hyräilee kauliessaan piparitaikinaa. Äiti ja Emmi muotoilevat torttutaikinasta puolikuita ja tähtiä.Emmi lusikoi tähtitortuille hillosilmät ja äiti painelee tähtien sakarat tiukasti kiinni toisiinsa, jotta hillo ei torttujen paistuessa valuisi pellille.
- Jokos taikina kelpaa, kysyy isä kääntyen Emmin ja äidin puoleen.Jauhoa on pöllynnyt isän rintamuksille ja poskiin. Emmiä se naurattaa.
-Voi Kauko Aarre, noistahan tulee piparipaksukaisia ...kauli,kauli... äiti kehottaa.Äidin mielestä pipareiden pitää olla ohuita, suussa sulavia.
Isä kaulii ja laulaa "Nyt tullaan, nyt tullaan taas rinnatusten näin, me saavumme Piparkakkusaaresta päin...". Kaulin rullaa kauniisti laulun tahdissa.
Kun isä on kaulinut taikinan ohueksi, hän painelee siihen erimuotoisia muotteja : tähtiä, sydämiä, piparipoikia, piparityttöjä ja possuja.Sitten hän irrottaa ne taikinalevystä, laittaa pellille ja syö pienet taikinarippeet hyvällä halulla. Emmikin saa osansa. 


Pellillinen toisensa jälkeen sekä pipareita että torttuja 
käy uunissa saamassa kauniin värin. Keittiössä tuoksuu ihanalta! Ikkunoilla palaa kynttilät ja isä laulaa joululauluja.Kuuluvaisen keittiössä on jouluinen, lämmin tunnelma.

Emmi asettelee piparit koriin ja tomusokerilla kuorrutetut tortut leivinpaperilla vuorattuihin laatikoihin.
Äiti laittaa maistiaiset odottamaan liinan alle lämpimään. Se onkin paras hetki, kun äiti, isä ja Emmi istuvat keittiön pöydän ääreen maistelemaan ensimmäisiä joululeivonnaisia. Kylläpä ne maistuvatkin!

Emmi hypistelee taskussaan olevaa kirjekuorta. Joko, joko nyt...Emmi empii.
-Mikäs siellä taskussa rapisee?kysyy isä.
-Yksi vaan..yksi juttu...
Sitten Emmi rohkaistuu:
-Isä, voiko joulupukki tuoda ihan oikeita eläimiä lahjaksi? Sellaisia pieniä...ei ihan pieniä...mutta sopivan kokoisia...sellaisia, joita voi pitää kotona lemmikkinä?
- Jaa-a, jaa..tuumaa isä. Eiköhän, jos niitä ei ole kovin hankalaa sieltä Korvatunturilta asti kuljettaa. Mitä sinä tuumaat äiti?
- Voi Kauko Aarteeni, vaikea kysymys...äiti on tuumaavinaan käsi poskeen nojaten..Kylläpä, Emmi, vaikean kysymyksen esitit...Jospa...jospa..kirjoitat joulupukille ja kysyt häneltä itseltään. Eihän niitä siellä pukin pajassa valmisteta, mutta jos joulupukilla olisi joku keino toteuttaa tuollainen toivomus. Mistä sen tietää...

Emmi vetää hikisin ja taikinaisin sormin hypistelemänsä rypistyneen kirjekuoren taskustaan ja ottaa sieltä kaksi valokuvaa.
-Tällaisen toivoisin joulupukilta..harmaan tai mustan.. Emmi ojentaa valokuvat äidille.
- Voi, kuinka suloisia, huudahtaa äiti..Katsopa Kauko Aarre, kissanpentuja, musta ja harmaa. Voi suloisuus!

Isä katsoo kuvia:
-Mistäs nämä kuvat ovat taskuusi joutuneet? Suloisia ovat, suloisia..

Ja isä alkaa laulaa "Kissanpentu pieni käy jo nukkumaan, iltavirttään sirkka soittaa loukossaan.Silmät kiinni paina, aamu saapuu aina, aurinkoinen nousee aina uudestaan..."

- Mirjami lähetti Isosta Kaupungista. Kissarouva Ronna on synnyttänyt monta poikasta, ainakin kuusi. Niille kaikille pitäisi löytää koti. Jos joulupukki ei oikeita eläimiä voi tuoda lahjaksi, niin saako toinen näistä kisuista tulla meille asumaan? Emmi katsoo anovasti vuoroin äitiin, vuoroin isään.
-Saako..saahan äiti, saahan isä?
Isä ja äiti katsovat toisiaan, mitä tuohon vastaisi?
- Jospa kirjoitat joulupukille... jos vaikka... eihän sitä tiedä... Äiti ei tiedä, mitä Emmin kysymykseen vastaisi.
- Eikö niin, Kauko Aarre? Kirje joulupukille, se on hyvä ajatus, kirjoittaa ja toivoa kissanpentua, eikö vain?
Isä nyökkää, hän on samaa mieltä. Joulupukin valtavasta lahjavarastosta voi löytyä melkein mitä tahansa. Ja pukki kuuntelee sekä
mielellään toteuttaa lasten toiveita.

Emmi päättää kirjoittaa. Heti huomenna. Jos vaikka joku muukin toivoo kissanpentua, niin hänen kirjeensä ainakin tulee ajoissa. Huomenna, heti aamulla, silloin Emmi kirjoittaa.

Äiti kertoo, että huomenna illan suussa mennään tervehtimään mummia ja ukkia Onnenkukkulalle. Viemisiksi äiti ja Emmi pakkaavat pipareita kauniiseen rasiaan ja joulutorttuja paperipussiin.

Emmi piirtää mummille ja ukille kortin ja toivottaa heille hyvää joulua. Allekirjoituksena on tietenkin Emmi L.L. T.Kuuluvainen. Sen L.L.T:n tarinan kerron myöhemmin, senhän lupasin.
Emmi kirjoittaa jo hyvin, vaikka hän aloittaa vasta seuraavana syksynä koulun.Kyllä hän sitä kirjoittamista harjoitteleekin, joka päivä. Pienen vihkonkin osti Markkasen kaupasta varta vasten.
Äiti laittaa mummin ja ukin viemiset koriin ja Emmi sujauttaa sinne salaa kissanpentujen kuvat. Mummin ja ukin pitää nähdä ne.Niin suloisia ne ovat!

*******************************************
On jo myöhä.Mummi istuu keinutuolissaan Hellänmäen Onnenkukkulan hoivakodissa. Hän katselee valokuvia, selailee vanhaa albumia.
Tuossa on Raisa, pikku Raisa ensimmäisenä koulupäivänään. Miten äitinsä näköinen Emmi onkaan, mummi ajattelee. Hiukset vain, sekä värin, että runsauden hän on perinyt isältään. Runsaat, punertavat, taipuisat hiukset. Muutoin on kuin Raisa, joka yhä enemmän vuosien mittaan on alkanut muistuttaa isäänsä, mummi ajattelee ja vilkaisee jo nukkumaan käynyttä Joose-ukkia. 
- Eiköhän tästä minunkin... myöhä on...Huomenna tulevat käymään, rakkaat.
Mummi käy vuoteeseen, sammuttaa yölampun, silittää ukin kättä ja huokaisee kevyesti.
Sitten hän ristii kätensä ja lausuu jo lapsena oppimasa iltarukouksen. Niin hän on tehnyt jokaisena iltana elämänsä aikana.

********************************************

PUUHAVINKKI
 
Tiedätkö, että piparimuotteja voit käyttää myös askarteluun?
 
Voit piirtää niiden avulla erimuotoisa kuvioita paperille tai pahville ja leikata niitä koristeiksi.
Käytä erivärisiä papereita: sydämiin punaisia, tähtiin keltaisia ja piparipoikiin ja tyttöihin ruskeita, kuuseen vihreitä.Tai ihan päinvastoin!

Kun liimaat leikkaamasi eriväriset kuviot aluspaperille tai pienille pahvipalasille, saat mukavia pikku tauluja tai kortteja.
Voit koristella myös kotia kiinnittämällä niitä ikkunoihin ja oviin.

Houkuttelepa vanhempasi kanssasi koristelemaan koti jouluiseksi!

********************************************